Alkusanat

Nitromoottorin säätämisestä tulee yleensä paljon kysymyksiä; vastaavasti myös erilaisia tapoja säätää on monia. Oma säätöohjeeni koostuu sopivasti teoriasta ja kokemuksesta. Näillä ohjeilla saat varmasti ehjän moottorisi kehräämään kuin kissan. Moottorin säätämiseksi ei tarvita mitään poppakonsteja tai taikasauvaa, ainoastaan hieman kärsivällisyyttä ja rutiininomaisia toimia ajamisen alkajaisiksi. Jos moottorisi on uusi, lue sisäänajo-ohje ennen tätä. Lue se myös siinä tilanteessa, jos moottorillasi ei ole ajettu vielä juurikaan. Artikkelin alkuosa on teoriaa ja loppuosassa keskitytään sitten itse säätämiseen. Voit ohittaa teorian klikkaamalla tästä.

Miksi nitromoottoria pitää säätää (jatkuvasti)?

Ulkolämpötila, ilmanpaine ja ilmankosteus muuttuvat jatkuvasti, nämä muutokset vaikuttavat ilman happimäärään. Koska nitromoottorin kaasutin toimii vapaasti hengittävänä, on näillä sääoloilla suuri merkitys moottorin toimintaan. Siksi se on aina säädettävä uudelleen ja uudelleen. Hyvin perussäädetty ja sisäänajettu moottori tarvitsee yleensä vain ihan pienen säädön yläneulaan, muiden neulojen säätöihin ei yleensä sääolojen takia tarvitse kajoa. (Ellei sitten ole sadekeli)

Moottorin säädöt ja säätöjen vaikutukset

Moottorissa on yleensä kaksi neulaa, ylä- ja alaneula. Joissakin moottoreissa voi olla myös kolmas neula. Itseasiassa se ei ole neula, vaan alaneulan vastinkappale, suutin. Tähän ei useimmiten käyttäjän tarvitse koskea, sillä se on yleensä säädetty tehtaalla kohdalleen. Moottoreissa on myös muita säätökohteita, kuten kurkku, hehkutulppa, pakoputki ja polttoaine. Vaihdettavaa kurkkua ei välttämättä ole kaikissa moottoreissa. Tärkeä asia mieltää on se, että kaikki polttoaine, joka virtaa moottoriin, menee myös kaikkien neulojen/suuttimien läpi.

Yläneula / Pääneula

Pääneulan tehtävä on säätää polttoaineen virtaus maksimikierroksilla, säätö ei perustu paineeseen, vaan virtauksen rajoittamiseen, ns. kuristin.

Alaneula

Alaneulan tehtävä on tärkeämpi kuin yläneulan. Alaneulan vaikutus näkyy, etenkin tyhjäkäynnillä, mutta myös kaikilla muilla kierrolukualueilla, paitsi maksimikierroksilla. Tämän takia alaneulan säätäminen voi olla vaativa tehtävä ja sillä on suuri vaikutus moottorin toimintaan koko kierrosalueella. Säätö tapahtuu kuristamalla.

”Keskineula”, suutin

Suutin on alaneulan kaveri. Jos säätää ”keskineulaa” on todennäköisesti kajottava myös alaneulan säätöihin, joskus myös yläneulan. Tämän säätäminen ei ole suositeltavaa!

Kurkku

Kurkun säätävä osa on halkaisija. Kurkun kokoja on perinteisesti 5-9mm välillä, noin 0,5-1mm jaolla. Kurkun tehtävänä on rajoittaa (kuristaa) moottoriin menevän ilman määrää. Pienentämällä kurkkua saat paremman polttoainetalouden, ts. pidemmän tankkausvälin. Pienempi kurkku kuitenkin nipistää moottorista huippukierroksia, ts. auton huippunopeus laskee. Kurkunvaihdossa on moottori säädettävä uudelleen (ts. ylä- ja alaneula). Kurkun vaihdolla ei ole sanottavaa vaikutusta moottorin alakierrostehoon, ts. vääntöön.

Tyypillisimmät kurkkujen ja moottorien koot kilpailukäytössä
.12 (2,11cc) Nitro touring 5,5mm
.21 (3,5cc) Polttiskrossi 7mm
.28 (4,2cc) Polttistruggy 8mm

Hehkutulppa

Hehkutulpan tehtävä on sytyttää moottoriin virtaava kaasuseos, moottorin mekaaninen rakenne muuttaa tämän palotapahtuman pyörintäliikkeeksi. Hehkutulppia on kahta eri tyyppiä ns. vakiotulppa ja sitten turbotulppa. Molempien tyyppien toimintatapa on sama, ero tulee siitä miten se tiivistyy sylinterikanteen. Tyypillisesti kilpamoottoreissa on turbotulppa, turbotulpalla saavutetaan hieman parempi teho. Tulpan tyyppi on moottorikohtainen, eikä niitä ei voi käyttää ristiin ellei vaihda sylinterikantta (ns. kansinappi).

Tulpan tärkein huomioitava seikka on lämpöarvo, tähän ei ole mitään standardia. Valmistajat ilmoittavat lämpöarvonsa omilla tavoillaan, eli eri valmistajien tulppia voi olla vaikea vertailla ilman testaamista. Luonteeltaan tämä asia on siis sellainen, että kannattaa pysyä saman valmistajan tulpissa jos aikoo lämpöarvoilla pelata. Lämpöarvon vaikutus moottorin toimintaan on ilmeinen. Pääsäänöisesti kuumalla tulpalla saadaan lisää tehoa ja vastaavasti viileämmällä tulpalla huippukierroksia, liian kuuma tai liian kylmä tulppa aiheuttaa ongelmia, tulpan lämpöarvon säädöllä periaattessa säädetään sytytysennakkoa, asia ei kuitenkaan ole näin selkeä. Tulpan lämpöarvolla on myös merkitystä silloin jos ajetaan hyvin kuumalla kelillä tai vastaavasti kovin viileässä, eli mikä on moottorin vallitseva toimintalämpötila. Yleensä moottorissa parhaiten toimii se tulppa jonka valmistaja/myyjä on ilmoittanut. Tulpan kestoikään vaikuttaa käyttölämpötila ja polttoaineseos, toki myös tulpan laadulla on merkitystä. Erinomaisia tulppavalmistajia on esimerkiksi OS, Novarossi. Näistä Novarossi valmistaa tulppia mm. RB Concept:lle.

Muutamia ohjenuoria
Kuuma keli (helle) = Kylmempi tulppa.
Kylmä keli (syksy) = Kuumempi tulppa.
Korkea polttoaineen nitropitoisuus = Kylmempi tulppa.
Matala polttoaineen nitropitoisuus = Kuumepi tulppa.
Uusi moottori = kylmempi tulppa.
Vanha moottori = kuumempi tulppa.

Käytännössä suomen oloissa sama tulppa toimii koko kauden. Tulpan lämpöarvon vaihtamiseen ei ole varsinaista tarvetta jos muut asiat pysyy vakiona.

Hehkutulppa - Turbo — Turbo-mallinen hehkutulppa

Pakoputki ”Pilli”

Pakoputken vaikutus näkyy nitromoottorin toimintaluonteessa, pakoputkella voidaan säätää moottorin tehoaluetta eri kierrosluvuilla. Voi olla ns. vääntäävää pilliä, lineaarista pilliä, huippukierrospilliä sekä taloudellinen pilli. Pääsääntöisesti moottoriin kannattaa valita se pilli mitä valmistaja/myyjä suosittelee kyseiseen käyttöön. Se on yleensä paras vaihtoehto. Pakoputken toimintaedellytyksenä on tiiveys, tiivisteet kannattaakin vaihtaa uusiin heti kun siihen näkee aihetta.

Muutamia ohjenuoria

Pitempi/Paksumpi pilli = Enemmän vääntöä.
Lyhyempi/ohuempi = Enemmän huippukierroksia.

Polttoaine

Polttoaine koostuu kolmesta pääkomponentista, niitä ovat metanoli, nitrometaani ja voiteluaineet. Se mihin kannattaa kiinnittää huomiota on öljyn määrä ja laatu, sekä nitropitoisuus. Polttoaineet valmistetaan yleensä tiettyä tarkoitusta varten. Tämä tarkoittanee siis sitä, että lennokkipolttoainetta ei kannata automoottoriin laittaa ja päinvastoin. Öljyä polttoaineissa on tyypillisesti noin 10%, kisapolttoaineissa vähemmän ja harrastelija-aineissa enemmän. Enemmän nitroa ja vähemmän öljyä tarkoittaa enemmän tehoa. Nitron idea on siinä, että nitro itsessään sisältää palamiseensa tarvittavan hapettimen. Nitromäärän kasvaessa myös moottorin polttoainekulutus kasvaa, koska sitä voi ajaa sinne enemmän, tästä siis tehon lisäys. Suurempi nitromäärä myös rasittaa moottoria ja hehkutulppaa enemmän. Normaalisti kannattaa käyttää noin 16% nitromäärillä olevia polttoaineita, tällä saavutetaan hyvä käyntiluotettavuus ja pitkä käyttöikä. Kilpaluokissa maksiminitromäärä on säännöissä sanottu, tyypillisesti .21 kokoluokan moottoreissa 25% ja .12 kokoluokan moottoreissa 16%. Käytä moottorissasi aina sisäänajosta lähtien, sitä nitromäärää jota olit ajatellut käyttää jatkossakin. Polttoaineen vaihto merkistä toiseen ei ole pikku juttu, yleensä joutuu kaikki säädöt hakemaan uudelleen.

Nitromoottorin säätö

Oletus on, että moottori on sisäänajettu ja ehjä. Neulaa säädetään ”minuuttisuureilla”, tämä tarkoittaa siis sitä, että neulan ruuvin kanta on kuvitteellinen kellotaulu ja säätöneulan meisselihahlo on kuvitteellinen isoviisari. Tästä siis termi esim: ”Kiristä yläneulaa 5 minuuttia”, joka siis vastaa asteissa 30° asteen kulmaa. Neulojen säädöissä kiristäminen eli kiinni kiertäminen laihentaa seosta ja vastaavasti auki kiertäessä seos rikastuu. ”Kello kiertää kiinni” on hyvä muistisääntö!

Tyhjäkäyntiruuvi

Tarkista tyhjäkäyntiruuvin säätö, luistin tulee olla noin 1mm auki. (Älä tarkista moottorin käydessä!) Luisti on kaasuttimen osa johon servon linkki kiinnittyy, kaasuttimen ainut aktiivisesti liikkuva osa.

Yläneula

Yläneulan säätö on periaatteessa hyvinkin simppeli juttu, mutta muutama pikku huomio on tarpeen säädön aikana tehdä.
Käynnistä moottori ja aja lämpimäksi, moottorin voi lämmittää myös kuumailmapuhaltimella tai pukilla kaasutella lämpimäksi (älä revitä).
Aja autolla täyttä vauhtia, radalla se on turvallisinta, huomioi myös muut radalla olijat. Kuuntele moottorin käyntiääntä!
1. Jos ääni on rapea/röpöttävä, seos on rikkaalla, kierrä pääneulaa kiinni ~5 minuuttia.
2. Jos ääni on kimeä/metallinen/säksättävä, seos on laihalla, kierrä pääneulaa auki ~5 minuuttia.
Toista kohdan 3. toimia kunnes moottorin ääni on sopiva.

Alaneula

Alaneulan säätö onkin sitten vähän konstikkaampi, siihen on parikin tapaa, paras lienee katsoa tilanne aina molempia tapoja sopivasti käyttäen.

Tapa 1, odottelu/kaasuttelu

Auto on ajoradalla, pysähdy ja odota 10 sekuntia. Kuuntele moottorin ääntä!
Paina kaasu pohjaan. Auton pitäisi lähteä rivakasti ilman lisä-ääniä.
1. Jos ääni on ”säksättävä” tai ”booaava”, on alaneula laihalla, avaa 5-10 min.
2. Jos ääni on ”röpöttävä” ja auto lähtee verkkaisesti, on alaneula rikkaalla, kiristä 5- 10 min.
Toista kohdan 2. toimia kunnes on sopiva.

Tapa 2, puristustesti

Nosta lämmitelty auto pukille, anna tyhjäkäynnin asettua.
Purista polttoaineletku lyttyyn muutaman sentin päästä kaasuttimesta. Kuuntele moottorin käyntiääntä!
1. Jos tyhjäkäyntikierrokset nousevat heti tai moottori sammuu on alaneula laihalla, avaa 5 minuuttia.
2. Jos tyhjäkäyntikierrokset nousevat jonkin ajan kulttua (~5 sek) ja moottori sammuu sitten, on alaneulan säätö hyvinkin kohdallaan.
3. Jos tyhjäkäyntikierrokset eivät nouse jonkin ajan kuluessa (>10 sek) on alaneula liian rikkaalla, kiristä 5-10 minuuttia.
Toista kohdan 2. toimia kunnes on sopiva.

Säätöjärjestys on aina ensin yläneula ja sitten alaneula. Ongelmatilanteissa on aina hyvä palata takaisin tehdasäätöihin ja aloittaa ihannesäätöjen haku uudelleen. Jos säätöjä ei löydy tai moottori ei käyttäydy loogisesti säätöihin, on aika tutkia moottorin mahdollinen vika (yleensä tulppa tai ilmavuoto). Perussäätöihin on myös hyvä palata silloin jos moottorin jokin komponentti on vaihtunut, kuten pakoputki tai polttoaine. Lopuksi on hyvä tarkistaa tyhjäkäynti, tyhjäkäynti asetetaan siten, että kytkin irroittaa rivakasti ja auto ei käydessään pyri ryömimään eteenpäin. Itse olen säätänyt moottorin alaneulan ja tyhjäkäynnin siten, että ne ovat niin pienellä kuin mahdollista!

Hetkinen! Miksi säätöohjeessa ei mainita yhtään mitään lämpömittarista? Lämpömittari on erinomainen apuväline moottorin säätöön. Moottoria ei kuitenkaan tule säätää käyntilämpötilan mukaan vaan käyntiäänen, kuten olen ohjeessani kirjoittanut. Miksi? Orjallisesti toimiva ”lämpösäätäjä” saattaa joissakin tilanteissa vain rikkoa moottorinsa kun se on liian laihalla viileällä kelillä, tai kirota sen syvinpään suohon kun on liian riikkaalla kesähelteillä. Säädä siis moottorisi korvakuulolla, käytä lämpömittaria apuvälineenä, älä säätövälineenä. Normaalisti moottorit käyvät 120-130 asteen tietämillä.

Yksi seikka mitä kokeneetkaan säätäjät eivät aina huomioi, on se, että ei tutkita kuinka moottori hidastuu, ts. kuinka nopeasti moottori hidastuu kun kaasu vapautetaan tyhjäkäynnille. Moottorin hidastumisella on suuri merkitys kuinka tarkasti esimerkiksi kilparadan hyppyrisarjat voi ajaa.