Kilpailuraportti: FTT I 2013 Vantaa TSP-10 9.12.2012

Ensimmäistä kertaa FTT-sarja on ylivuotinen, täten kauden 2013 ensimmäinen FTT-kilpailu ajettiin Joulukuussa 2012 Vantaan tikkurilassa, PKSRCA:n harrastetiloissa ja järjestämänä. Kilpailu ajettiin ”tiksin” kiinteällä radalla, johon oli tehty kokonaan uusi profiili FTT-kisaa varten. Kuukausi aikaisemmin ajettu FTT Warm-up jätti ainakin itselleni paljon parannus varaa, sekä radalle, että omalle suoritukselleni. Tiksin radan pito on erittäin poikkeuksellisen kova, tarvitaan hyvin säädetty auto ja nopeat kädet. Alkuperäinen ajatus oli lähteä ajamaan TSM-10 luokkaa, mutta aikataulu- ja kustannussyistä päädyin takaisin TSP-10 luokan pariin. TSP-10 luokan osallistumisinnokkuus oli valtava, sunnuntain kisassa ajoi kokonaista 51 autokuntaa, se on huikea määrä! Tekstin lopussa muutamia kuvia kisoista.

PoRO

Osallistujaluetteloon oli ilmaantunut useita vanhoja kuskeja, jotka ovat olleet pois harrastuksen parista muutaman vuoden. Samoin TSS-10 ja TSM-10 luokista oli moni siirtynyt TSP-10 luokkaan, stanukuskit hakemaan lisää vaativuutta ja toinen puolisko samoista syistä kuin minä, itselläni säästyi yksi hotelliyö.

Touring ajotaukoa oli kertynyt ennen kisaa huimat kaksi viikkoa, mutta luottamus autoon oli saatu juurikin kerhoharkoissa. Edeltävänä viikkona tein vielä pienen kyselykierroksen tiimiltä, jonka johdosta vaihdoin vakaajat ja säädöin ulosjoustot kohdalleen. Loput säädöt jätin sellaiseksi kuin olivat päätyneet. Pienet säädöt jäivät itse kisapäivän harteille, joten mielen sopukoihin piti muodostaa pieni mielikuva mihin meinaan kajota. Kyselykierros eri BD7 kuskien välillä osoitti melko suurtakin variaatiota eri autojen välillä, oikeastaan kenelläkään ei ollut täsmälleen samoja säätöjä autoissa. Jos ei muuta, niin erimerkkiset iskariöljyt olivat vähintäinkin. Oma autoni oli lähellä Yokomon Carpet-setuppia, poikkeuksina pykälän leveämpi pinnilinja keulassa, rahtusen jäykemmät jouset ja vakaajat. Olin myös lisännyt ripauksen kick-uppia takatukivarsille lisäämään vetopitoa ja takalinkin sisäpäästä olin jättänyt 1mm prikan pois. Tavoiteet olivat asetettu kunnianhimoisesti, ensimmäiseksi oli tarkoitus ajaa kaikki lähdöt maaliin, ja toinen tavoite oli ajaa alkuerätuloksella A-finaaliin.

Treenit

Ekassa treenissä meni tovi opetellessä auto rajua rekointia, tahtoi kolahtaa auto aina sisäkurvin mollarivistöön, mutta ajo alkoi sujua treenin loppupuolella. Ei säädettävää muualla kuin kuskissa. Toiseen treeniin lähdettiin hakemaan luottamusta. Kierrosaika ja tulos vaikuttivat kelvollisilta, joten auto sai vielä olla säädöiltään niillä sijoillaan.

Alkuerät

Alkueriä suuren kisaajamäärän takia ei ollut kuin kolme kierrosta. Tämä johti siihen, että alkuerätulos määräytyisi parhaan tuloksen mukaan. Tämä ei ole se kaikkein paras vaihtoehto, koska silloin kaikki ”lataus” on viimeiselle kierroksella. Ensimmäisellä alkueräkierroksella olin kymmenen sakissa, muistaakseni 7. Edelleen en autoa juurikaan säätänyt, hieman lyhensin eturenkaiden pidotusaikaa.

Toisella kierroksella putosin sijalle 13. suoritukseen siunaantui muutama selkeä virhe ja tarvittiin jopa nostajan apua. Toisen kierroksen tulos jäi kuitenkin ensimmäisestä, joten pudotus oli odotettu.

Kolmanteen kierrokseen auton top-deck:stä otettiin eturuuvi pois, ja takaruuvin alle lisättiin o-rengas, tiimin vinkkejä. Näin autosta saatiin pehmeämpi ajettava. Kovalla latauksella kolmanteen eräkierrokseen, kuten monella muullakin. Alku on heikko, sitten ajettiin Valtasen Jannen kanssa pari minuuttia ihan kimpassa, se söi aikaa kun piti varoa / väistää / antaa tietä. Pieni mollavirhe purki tilanteen ja sain ajaa taas omaa ajoa, ja erän loppupuoli meni erittäin kovaa. Harmi vain, että se ei riittänyt, finaalipaikka jäi vain 1,3 sekunnin päähän. Sanottakoon vielä se, että sijat 10-15 olivat kaikki alle 2 sekunnin sisään. Alkuerätulokseksi päätyi 14. Tällä heltisi B-finaalin neljäs ruutu. Ei tavoitteeseen, mutta treeniin nähden ihan kelvollinen tulos.

Finaalit

Finaaleihin lähdettiin parantamaan tulosta, ainakin yhden sijan verran. B-finaaleja ajetaan vain kaksi, joten molemmilla on suuri merkitys lopputuloksiin. Ensimmäisessä finaalissa saan hyvän lähdön ja ajo näyttää sujuvan, ajan pitkään kolmantena. Otteeni kuitenkin herpaantuu ja tulee mollavirhe, putoan monta sijaa ja alkaa armoton takaa-ajo. Sain kuin sainkin ajettua ensimmäisen finaalilähdön viidenneksi. Thomas Sojakka vei ekan lähdön nimiinsä erittäin varmoin ottein. Toiseen lähtöön valmistaudun huolella, nyt ei saa tulla virhettä. Saan jälleen hyvä lähdön ja aika pian ajan kolmantena, Axel Toivonen edelläni ja ensimmäisen finaalin voittaja Thomas vie letkaa. Erot ei varsinaisesti kasvaneet, mutta eivät pienentyneetkään. Näin edettiin muutamia minuutteja. Homma alkoi muuttua mielenkiintoiseksi kun kierroksella ohitettavat alkoivat sekoittamaan pakkaa. Axel:n kohdalla ohitustilanne ei mene putkeen, vaan kierroksella ohitettava torppaa Axel:n auton kumoon. Hyödyn tästä sijan ja ajan lopuksi itseni toisen lähdön kakkosena maaliin. Itselleni se oli päivän paras suoritus ja tuli hyvään paikkaan. Molempien lähtöjen tuloksissa oli hirmuinen määrä hajontaa ja nousin B-finaalin kolmanneksi! Enpä olisi uskonut, että sijoilla 5 ja 2 ajaa kolmanneksi, mutta näin pääsi käymään. Yhden sijan parannus finaaleissa alkueriin nähden on aina hyvä juttu, josta jää hyvä mieli.

Lopuksi

PKSRCA olivat järjestäneet hienot kilpailut. Kaikki vain toimi, erityisesti pidin rataprofiilista aivan tolkuttomasti. Haasteelliset osat olivat korokkeen edessä ja nopeat suorat kauempana. Katsastus oli tarkkaa ja ripeää, kaikki oleelliset asiat tulivat tarkastetuksi. Tulospalvelu ja kuulutukset menivät nappiin ja muutoinkin järjestelyjen osalta ei jäänyt mitään täyttämättä. Korokkeen mataluus ja etäisyys rataan jätti hieman toivomisen varaa, mutta tilat huomioiden, sitä ei olisi voinut paremminkaan tehdä. Koroke muutoin oli erittäin tukeva ja luotettavan tuntuinen.

Oma sijoitus jätti hieman toivomisen varaa, mutta ei se nyt ihan katastrofikaan ollut. Oppia tuli taas roppakaupalla lisää. Kovapitoiselle radalle auton säätöjä joutuu tosissaan pohtimaan, mutta onneksi tiimin muut kuljettajat olivat tehneet asian eteen rutkasti töitä, joten vinkit tulivat tarpeeseen. Yokomo BD7:n kohdalla eri pito-olosuhteisiin reagoidaan käytännössä vakaajien paksuudella, muutoin auton setuppi säädetään itselle mieluisaksi oli pito-olosuhteet mitkä hyvänsä. Testattavaakin itselleni tosin vielä jäi, ja testiä tuleekin sitten ajettua joulun välipäivinä Stanukunkku VI kilpailussa, Raisiossa.

Uusi FTT-rengas Sweep QTS28 on onnistunut valinta, en kuullut kenenkään valittavan renkaista kertaakaan. Kilpailun johtajalta kyselin oliko renkaita vaihdettu laatuvirheiden takia, ja vastaus oli, että ei yhtään. Tätä enemmän olikin sitten keskustelua TSS-10 luokan moottorista, niissä tuntuu olevan laatu, sekä teho-eroja eri vuosimalleilla. Saapa nähdä millaiseksi "stanu"-luokan säännöt vielä muotoutuvat.

Kiitokseni vielä PKSRCA:n puuhamiehille kilpailusta, EuroRC:n tiimille vinkeistä ja tuesta, sekä vaimolleni vapaapäivästä.

TSP-10 luokan osalta TOP 3