Kisaraportti – Mitä maksaa kisaaminen yli 600km päässä? – FTT2, Oulu 26.2.2012

Kauden toinen FTT-kisa ajettiin Oulussa, Jäälissä, Laivakankaan koululla. Minulle se tiesi matkakilometrejä yli 600, joten luonnollinen valinta kulkineeksi oli lentokone. Lentokoneen luonteesta johtuen tällaisesta matkasta koituu huomattavasti enemmän kustannuksia ja tässä raportissani niille on pyhitetty ihan oma palsta. Lentokoneella matkustaminen tuo oman vaihtelunsa kisamatkailuun ja minulle se oli myös ihan ensimmäinen kerta, siis kisamatkana. Varasin lennot ja hotellit hyvissä ajoin. Maksoin ne etukäteen, niin säästin sievoisen summan (noin 100eur yhteensä). Toki riski on, jos sairastuu niin palvelut jää käyttämättä.

Artikkelin lopussa tyypilliseen tapaan täysilaidallinen kuvia…

Oulun aktiivinen puuhamies, lajiryhmän jäsen ja erittäin taitava mattiskuski – Vesa Yli

Alkuvalmistelut

Olin Kuusankoskella viides, joten Ouluun lähdettiin sillä mielellä, että sijoitusta vähän kiillotettaisiin. Suunnitelma oli hyvä, mutta toteutuspuolella oli liikaa ulkopuolisia muuttujia. Se mitä tarkoitan, selviinne kun jatkat lukemista. Tein pienen huollon autoon ennen viimeistä treeniä eli viikkoa aikaisemmin, silloin vaihdoin lähinnä laakereita ja tarkastin hihnat ja vetoakselit, eipä ollut huomauttamista. Edeltävän viikon treenissä testailin pikku säätöjen vaikutusta ja mietin säätösuunnitelmaan etukäteen Oulua varten. Ajettiin myös pieni kertsikisa, joka on sitä parasta treeniä. Auton perussäätööni en kuitenkaan tehnyt mitään mainittavia muutoksia. Tämän jälkeen alkoi armoton kamojen sortteeraus. Mitä pakataan mukaan ja mitä jätetään kotiin? Tärkeimmät otin käsimatkatavaroihin ja muut roinat päätyi ruumaan. Auto koreineen, ohjain ja akut saivat paikan käsimatkatavarakassista, samoin kamera. Ilman näitä, matka on turha. Vanha Hobao-laukku päätyi käsikassiksi, oli juuri sopivan kokoinen. Loput kamppeet latasin pieneen perässä nyvittävään laukkuun. Laturit, varaosat, kaikki nesteet ja hieman vaatteita päätyi täytteeksi. Nesteet pakkasin vielä erikseen mini-grip pusseihin, vuodon sattuessa ei tuhrisi ihan kaikkea. Lennot osuivat kilpailuajankohtaan ihan mukavasti. Lähtö Turusta lauantai-iltana klo 21 ja paluu Turkuun maanantaiaamuna klo 7:30. Tästä oli sitten hyvä sykkiä suoraan töihin, tosin hieman väsyneenä, herätys Oulussa klo 4:20 otti omansa.

Kisapäivä

Edellisenä iltana, lauantaina ei paljoa ohjelmaa ollut. Lähinnä siirtyminen lentokentältä hotellille, iltapala, ja sänkyyn kaatuminen. Juize ja Saha oli tullut Ouluun autolla jo perjantaina, ja heiltä pummasinkin kyydin hotellilta kisapaikalle sunnuntaina, niin ja takaisin.

Sunnuntaiaamuna kisapaikalle saavuttiin noin klo 7:30, ehdin juuri ja juuri laittamaan kevyen pidotuksen. Minut oli sijoitettu ensimmäiseen alkueräryhmään, joka on siis perinteisesti se hitain. Rata oli pienoinen pettymys, se oli melkoisen pieni ja ahdettu täyteen tiukkoja mutkia. Tämä johti siihen, että radalla ei liiemmin ollut tilaa eikä aikaa reakoida ulkopuolisiin tilanteisiin, ts. rata oli mielestäni liian tekninen kisakäyttöön. Sillä mennään mitä annetaan. Tosin kävin kysymässä siirtoa nopeimpaan alkuerään, mutta siihen ei lupa hellinnyt, keskimmäiseen olisi nostettu. Jätin tämän kuitenkin käyttämättä, koska sitten siinä erässä olisi ollut seitsemän autoa, ei hyvä. Treenit antoivat roimaa palautetta siitä, että alkueristä tulee ohitusrikkaat karkelot, maltilla mentiin.

Alkuerät

Ensimmäisessä alkuerässä olin vielä jäässä, ohitettavaakin oli huomattavasti, kaikki viisi muuta autoa tuli ohitettua ainakin kerran, osa jopa kahdesti. Laskeskelin, että jokainen ohitus lisää loppuaikaan 2-5 kymppää, toki ekassa alkuerässä oli ihan omiakin töppejä liiaksi asti, olin ekalla kierroksella 9. Ei hyvä, jotain piti tehdä, hetken tuumailtuani totesin ajossani olevan vikaa. Eniten aikaa ja hankaluutta aiheutti pääsuoran jälkeinen pitkä kiristyvä kaarre, joka oli muuten radan makein kohta! Radan reunaesteet huijasivat minut ajamaan tämän kaarteen systemaattisesti pitkäksi. Pääsuoralta tullessa piti kaarteeseen lähteä kääntymään ”sokkona”, reunaeste kun esti näkyvyyden mollariville.

Toisessa alkuerässä kiinnitin tähän enemmän huomiota ja ohituksetkin alkoi onnistua ilman suurempia ohjelmaliikkeitä. Tästä kiitos myös kanssakilpailijoille. Toisella kierroksella olin viides ja ihan linjassa tavoitteeseen nähden. Paras kierrosaika oli kuitenkin edelleen noin pari kymmenystä muun kärjen takana. Nyt aloin pohtimaan auton säätöjä, pieni epävakaus häiritsi, eteenkin tässä pitkässä kaarteessa. Päädyin pienen pohdinnan jälkeen kiristämään etudiffiä, olen pääsääntöisesti ajanut melko ”löysällä” diffillä, kun öljynä on ollut UR:n 100k öljy. Toki tässä kohtaa lienee paikallaan avata sitä seikkaa, että Serpentin diffeissä on huomattavasti isompihampaiset teräksiset rattaat kuin muissa. Näin ollen, öljyn vaikutus on suurempi kuin pienemmillä rattailla (esim: spec-r).

Vaihdoin öljyn UR:n 500k öljyyn, ja auton vakaus parani huomattavasti. Paransin tulostani kolmella sekunnilla, vaikka paras kierros oli 0,1s hitaampi kuin aiemmin! Olin kolmannellakin kierroksella viides, ja näin varmistin paikan a-finaalissa. Kolmannen kierroksen tulos jäi päivän parhaakseni, ja oli noin pari kolme sekuntia hitaampi kuin kärkimiesten tulokset. Nopeimmat kuskit toki lipsautti muutaman kerran 29 läppiä kun itselläni ne jäi systemaattisesti 28 kierrokseen. Etudiffisäätöjen jälkeen auto muuttui hieman puskevaksi kurviin sisään, halusin ärhäkkyyttä hieman takaisin. Oivallisintahan olisi ollut esim: vaihtaa diffiin joku noin 300k öljy, mutta sellaista ei ollut saatavilla, enkä halunnut alkaa miksaamaan 100k ja 500k öljyjä. Päädyinkin ottamaan etupään ylälinkkien sisäpäästä prikkaa pois millin verran, näin saaden enemmän ”rollia” keulaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut vaihtaa taakse paksumpi vakaaja. Itse asiassa tämä tuli mieleen nyt vasta tässä kirjottaessa. Voipi olla, että se olisi ollut parempi vaihtoehto. Joka tapauksessa auton herkkyyttä palautettiin hieman ja neljäs alkuerä ajettiin sitten finaalitreeninä. Kuitenkin tulos oli oikein kelvollinen ja sillä heltisi neljännen kierroksen viides tila, jälleen kerran. Ajallisesti se oli vielä päivän toiseksi paras tulokseni.

Alkueräsarjan tuloslista oli hyvin tylsä, sijat 9-5-5-5, tasasta tahkoamista, sanoisin. Näillä eväillä ajoin itselleni finaaleihin lähtöruudun kuusi. Edestäni, ruudusta viisi, Markku Honkanen, barbipunaisella Xray autollaan. TQ:n otti Oulun oma tähti, Janne Valtanen upouudella Schumacher MI4CXL autollaan. Kakkosruudun nappasi Jani Hovi ja kolmostontista paikalliseuraa edustava yllätysnimi Antti Kanniainen. Neljättä ruutua lähti puolustamaan venäjän oma ”vapinapoika”, Alexander Naumov.

Jossittelua alkueristä

Kilpailijamäärä ei ollut suuren suuri Oulussa, tämä johti siihen, että tasoerot olivat melkosen suuret. Omia alkuerälähtöjäni häiritsi huomattava määrä ohituksia per erä. Parhaimmillaan kymmenkunta ohitusta viidessä minuutissa, nämä maksoi minulle pääsääntöisesti 2-3 sekuntia loppuajassa. Toki tämä arvio on puhtaasti subjektiivinen ja vain minun näkökulmastani arvioitu. Minulla ei siis käytännössä ollut mitään mahdollisuuksia aivan kärkeen, pelimies olisi vetänyt paremmin, minä tarvitsen työrauhan. Tilanne oli kuitenkin ihan FTT-sarjasääntöjen mukainen ja heitänkin kritiikin Ranking-järjestelmää kohti. Pitäisikö kuluvan kauden kisoja arvostaa vieläkin enemmän rankingissä? Kuten aiemminkin on tullut sanottua, ei tämä minulta a-finaalipaikkaa vienyt. Tosin näin pienellä ja teknisellä radalla finaalin lähtöpaikka parikin pykälää ylempänä olisi ollut kultaakin arvokkaampi. Osa tuloksestani siis ratkaistiin ihan eräsijoittelulla, johon vaikutti sellaiset asiat millä ei oikeasti pitäisi olla mitään tekemistä kuluvan kauden kisoihin.

Pitsaa lounaaksi, tai oikeastaan mutustelin sitä koko ehtoon.

TSP-10 alkuerätulokset.

Finaalit

Ensimmäiseen finaaliin lähdettiin haastajan roolissa, olen yleensä ollut vahva kuljettaja finaalilähdöissä. Ekan finaalin ensimmäiset pari minuuttia meneekin huikean tiiviissä jonomuodostelmassa, enpä ole ennen moista kokenut. Sijoilla 2-4 on selvästi hitaampi tahti kuin minulla ja Hokella. Ainakin minä jouduin jatkuvasti hölläämään, etten jyrännyt Hokea kurveissa. Noin kahden minuutin kohdalla odotetusti alkoi rytistä, sijoilla 2-4 olevat autot kolaroivat. Olin menossa rytkässä ohi ilman osumaa, mutta kas kummaa joku työnsi minulta korin takaosan kaksikerroin taka-akselin päälle ts. ajoi penaaliin. Nostaja epäröin avunannossa ja finaalini oli käytännössä siinä, sijoitukseni ekassa finaalissa yhdeksäs.

Eipä hätää, kaksi vielä edessä ja luottamus autoon oli kova. Tein autooni vielä ”takatörmäyssuojan” ylimääräisistä koritolpista ja luottavaisena toiseen finaaliin. Lähtö oli ensimäisen toisinto, hirmuista jarruttelua ja varomista etten tuuppaa Hokea sivuun, Hokella oli edessää sama tilanne. Pieni herpaantumiseni ja Hoken pieni ”fishteilaus” oli yhtälö jossa kilkkasin Hoken ulos linjalta. Jäin odottelemaan ajolinjan ulkopuolelle, että Hoke pääsee jatkamaan matkaa, niin eikö joku sitten vedä taas autoni takakontista sisään ja ruttaa korini kaksikerroin. Tällä kertaa kori vapautui itsestään pienen nylpyttelyjen jälkeen, ei siis hätää, ehdin ajaa vielä sijan tai pari takaisin. Auto sai kuitenkin sen verran osumaa että se ei tahtonut kulkea suoraan ja kääntyi todella oudosti. Muutaman pleksimällin jälkeen se alkoi taas kulkea suoraan :mrgreen: . Tässä kohtaa sanon sen, että kyllä ohimosuonta jompotti! Jäin toisen finaalin viimeiseksi, kisat olivat siinä, ei almuja. Jälkeenpäin jäi harmittamaan omien hermojen hallinta. Olisin voinut ottaa sijan tai kaksi takaisin jos olisin saanut pidettyä kiukkuni taka-alalla, ajaminen oli meinaan ihan surkukoomista näiden ei toivottujen tilanteiden jälkeen, vaikkakin auto oli solmussa. Tästä pitää oppia!

Josko kori ei nyt kiertyisi nurinperin…

Kolmanteen erään otin asennemuutoksen ja päätin kiillottaa kilpeä. Tässä lähdössä selviänkin suurimmaksi osaksi ilman toisten ensikäden apua ja ajan maaliin kolmantena. Osoitus siitä, mihin olisin voinut oikeasti yltää myös kokonaistuloksissa. Vika finaali oli palsamia haavoille ja sain mielelleni rauhan, fiilis oli positiivinen kisapäivän jälkeen.

Jossittelua finaaleista

En käsitä miksi TSP-10 luokan finaaleissa aina rytisee ja miksi niistä ei koskaa anneta mitään rangaistuksia. Niin, ei myöskään Oulussa. Itse asiassa en kuullut annettavan yhtää stopparia koko päivänä, Oulun tuomarointi oli kyllä kauden floppi. Toisaalta, kyllä ne kolarit yleensä aiheutetaan sieltä ajajakorokkeelta. Katsatuspuolella vastaavasti Oululaiset tekivät kaiken mitä soisi tehtävän, nopareita tarkastettiin, akkuja mitattiin ja koreja syynättiin hyvällä tarkkuudella. Siitä täysi arvosana!

Loppulöpinät kisoista

Oulun porukka teki perushyvät kisat, palvelut pelasi ja nälissään ei tarvinnut olla, tuloksetkin virtasivat taululle mukavasti. Kuulutukset sekä kuuluivat hyvin, että selostus oli hyvin tolkullista ja ajantasaista. Toisaalta rata oli kooltaan pettymys ja ns. rännirata, osa kurveista oli katveisia. Pito oli aamulla täysin häviksissä, sitten se tasaantui, ja lopuksi muuttui ”pöperöiseksi” ja auto tuntui leijailevan rataa pitkin, liekkö edellisen päivän foam-kumin aihuttama piirre. Hieman ajantasaisempi tuomarointi olisi kruunannut päivän.

TSP-10 luokan top 6 (Hovi leikki ”invisible man”:iä) Valtanen, Honkanen, Kanniainen, Naumov, (Hovi), Kuronen. Itse olin kahdeksas ja seisoin kameran takana  😉

Viljami Kutvonen vei modified luokan voiton Awesomatix A700 autolla.

Modified, top 3 Kutvonen, Leino, Kuusinen – mainitakseni vielä, että top 5 oli PKSRCA:n kuskeja.

Viljamin työkalu Oulussa, Awesomatix A700. Venäläistä suunnittelua, jossa uutta ajattelua.

Olisko tämä nyt sitten ”rumpuiskari”?

Kiitokset kisoista Ouluun ja tullaan taas toistekkin, jos vain mahtuu aikatauluhin.

Kustannukset

Pitkä matka nostaa aina matkakuluja, suomi on harvaan asuttu maa ja hallitus käyttää sitä härskisti hyväkseen. ”Kauas on pitkä matka”, matkustaminen on kallista, että aikaa viepää puuhaa. Tästä johtuen Ouluun ei saada nuppiluvultaan suuria kisoja, joukossa pidot paranee, vai paraaneeko? Alla listattuna kustannukset jotka koituivat yksin matkustaneen kisailijan kukkarolle.

  • Lentoliput, meno – paluu, Turku <–> Oulu | 127 eur (AirBaltic, yksi laukku ruumaan)
  • Linja-autolippu, Lentokenttä -> Oulun keskusta, 4,30 eur
  • Hotelli, Sokos Hotel Arina, 1hh | 120 eur (kaksi yötä, ennakkomaksuhinta, norm hinta 198eur)
  • Eväät  ja iltapalat 2 x 20 eur, ravintoa Amarillo | 40 eur (hinnasta poistettu ”turhat” nautintoaineet, en tupakoi!)
  • Kyyti hotellilta kisapaikalle, meno paluu, 0 eur (pummattu seurakavereilta, taksi olisi ollut 35 eur / suunta)
  • Kisamaksut 55 eur, sis. soikeat renkaat.
  • Taksi hotellilta lentoasemalle, 36 eur. Vaihtoehto b, olisi ollut kävellen, linja-autoa ei siihen aikaan ollut käytettävissä.
  • Tähän päälle vielä ”kotilentokentän” paikoitusmaksu 16 eur, ja tietysti oman auton polttoainekulut 50 kilsalle, noin 5 eur. Kaupanpäälle jumiutunut etujarru  😐

Yhteensä reissulle tuli hintaa rapiat 400 euroa, hinta on mojova ja nyt tätä kirjoittaessa se on minullekkin yllätys. Ei siis ihme, että kaikki eivät Ouluun lähde, tuolla summalla saa jo uuden kilpurin alustan! Tosin täytyy muistaa, että samansuuntaiset ne ovat kustannukset Oululaisille, kun tulevat etelään kisailemaan. Samaisesta syystä oulun kisoissa onkin suurempi ”oulu”-edustus kuin muissa kisoissa.

Yksin matkustavalle oma auto olisi tullut 40 eur kalliimmaksi ajaa Ouluun, kiitos polttoaineverotuksen. Kaverin kanssa kulu olisi puolittunut, mutta ajomatkaan käytetty aika ei. Itseäni ainakin puistattaa ajatus istua 8 tuntia autossa kaksi kertaa kahden päivän sisällä. Lentokoneella homma vaatii reilun tunnin (+ odotusajat kentällä).

Nyt näin jälkeäpäin ajateltuna oliko reissu hintansa väärtti? Sanotaanko, että osaltani ollaan hintaluokassa joka on kipurajallani, 300 euroa on helpommin nieltävä, mutta neljäsataa? Ilman ennakkovalmisteluja ja riskinottoa hinta olisi ollut 500 euroa reissusta. Tällä kertaa reissu tuli tehtyä ja oppia tuli taas lisää, ja se tärkein, yksi muisto lisää ja dokumentoituna. Kivaa oli ja aina on vielä kivampi päästä kotiin!

Lentely ja turvatarkastukset

Välillä näkee kysyttävän, että miten noita RC-kamoja saa lentokoneeseen vietyä, kun ei niistä maallikot mitään ymmärrä. Turusta lähtiessäni tarkastuksissa ei ollut mitään ongelmia, kurkkasivat käsimatkatavaralaukkuuni ja totesivat olevan täynnä jotain ”laitteita”. Ruumaan menneessä laukussa oli ”security checked” teipit ympärillä, tarkoitti siis sitä, että sisältöä oli pengottu minun tietämättä. Oulun päässä turvatarkastus oli toisenlainen, käsimatkatarvalaukkuun ei kurkattu,  mutta portilla sanoivat käsimatkatavaralaukkuni olevan liian iso, wtf! Sanoin, että hae mitta! ”Ei, ei, kone on vain niin pieni, että osa käsimatkatavaroista on laitettava ruumaan”. Kerroin, että laukussa on kallista elektroniikkaa ja järjestelmäkamera parilla objektiivilla. ”Ruumaan” oli vastaus. Sain kuitenkin kantaa käsimatkalaukkuni itse koneen vieressä olevaan kärryyn, josta airpro-ukot nakkelivat ne koneen ruumaan. Vinkkasin siinä vielä, että laittakaa tämä päällimmäiseksi, sisältö erittäin särkyvää!

Mielenkiinnolla jäin odottelemaan Turkuun pääsyä, ja kurkkaamaan kuinka kamat ovat matkarasitusta kestäneet. Kurkkasin heti lentoasemalle päästyäni laukkuuni ja kaikki näytti olevan kunnossa, huh. Kotona purin oikeasti hihnoja pitkin ruumaan menneen laukun sisältöä, jossa muuten taas tämä enteellinen ”security checked” teippi ympärillä. Finavia olikin tällä kertaa jättänyt muiston laukun sisälle, ”Ilmoitus poistetusta esineestä tai aineesta” kuului lomakkeen otsikko. ”Selityskohdassa” käsin kirjoitettu teksti ”Carpet Jack”, mattojaakko ei siis kelvannut oulussa ruumaan, turussa kylläkin (itse asiassa sisältönä oli CS High Grip). Tämän lisäksi kaikkien akkujen, patterien ja ”sähkölaitteeksi” katsottujen liittimet ja kiiltävät osat olivat teipattu tyylikkäästi ”security checked” teipillä. Kas kun ei läppäriä oltu teipattu, siinä kun on virrat päällä kokoajan, dunno! Onneksi ei sentään aseella uhattu, niinkuin kerran puolassa. Sattui olemaan matkalaukussa 8 pulloa väkijuomaa, epäilivät laittomiksi. Ihan kuin suomalaisella ei olisi ollut varaa ostaa kahdeksaa pulloa juomaa ihan veromerkeillä varustettuna.

Finavian terveiset