Kisaraportti – Short Course Winter Cup #4, 5.2.2012 | LRP Areena, Turku

Talven viimeinen Short Course Winter Cup osakilpailu oli käsillä. Viimeistä edellinen kisa Nokialla oli mennyt penkin alle ja paineet kotikisassa onnistumiseen oli korkeat. Rataa oli muokattu poistamalla leijonan osa huopamatoista ja maalaamalla esiin tullut asvaltti vaalealla betonimaalilla. Pääsuoran jälkeiseltä osuudelta oli poistettu kallistus ja tilalle oli rakennettu matala kevennyshyppyri, hyvä sellainen. Kisaa edeltävänä päivänä radan muutokset koeponnistettiin WJ-sarjan kolmannessa osakilpailussa. WJ:ssä minulla oli vastuuna kisan läpiviemisen lisäksi, myös ajanotto ja kuuluttaminen. Kahden kisan ilmoittautumisten kirjaamiseen, tarkastamiseen, ajanottokoneelle näpyttelyyn ja aikataulujen laatimiseen menikin muutamat illat mukavasti. Tähän vielä päälle kisatiedottaminen ja muu kommunikointi. Onneksi iso osa muista järjestelyistä oli vastuutettu muille seuramme jäsenille. Tässä SC-kisassa kuuluttamisen ja ajanoton hoiti Juha Menna, ja hyvin menikin. Täten sainkin keskittyä sunnuntain kisaamiseen lähes täysipainoisesti, mitä nyt vähän käyttötukena sinkoillen 😉 .

Radan muutokset johtivat siihen, että kisaviikkoa edeltävänä lauantaina kävin säätämässä autoa uusitulle radalle sopivammaksi. Sain autoni suhteellisen hyviin säätöihin, Assoa kuitenkin vaivasi pieni ajamisen vaikeus eteenkin kaasuttaessa. 300 gramman lisäpainot auton eturungossa toi autoon toivottua vakautta, ei kuitenkaan niin riittävästi, että olisin ollut tyytyväinen. Jotain olisi pitänyt vielä säveltää mutta aika ei enää riittänyt, loput säätämiset piti hoitaa sitten itse kisapäivänä.

Lopussa on tyypilliseen tapaan lisää kuvia…

300 grammaa lisäpainoa.

Kisapäivän aamu

Edellinen päivä oli vienyt osan miehen voimista. Oli raskasta seisoa moottoriturpana kellon ympäri supervalppaana minuuttiaikataulua seuraten yli 60 kisailijaa varten. Tulin sunnuntai aamuna areenalle noin klo 7:10, Stinde olikin jo availlut ovet ja muita kisailijoita alkoi valua varikolle pikkuhiljaa, innokkaimmat ottivat heti tyypit uusitusta radasta. Itse käynnistelin kisan läpiviemiseksi tarvittavia laitteistoja ja tein muutaman testin, kaikki näytti olleen kunnossa.

Aamuvirkut treenaajat…

Kisapäivän treenit

Ensimmäisessä treeneissä ei suuria yllätyksiä ollut, Losit meni kovaa nelkuissa ja tuupissa vastaavasti Kyoshot, niin ja yksi Asso 😉 Oma ajosuorite osui tuloslistan puoliväliin. Realistisen tulostavoitteen olin asettanut A-finaaliin ja hieman epärealistisemman kuudenneksi. Oman seuran Losikuskeja kun en pysty Assolla lyömään.

Ennen toista treenikierrosta pidin ajajakokouksen ja siinä tulleiden huomioiden lomassa tein uuden aikataulun. Siihen oli lipsahtanut outo tunnin tauko, jonka sitten pilkoin kahteen pienempään.

Toisessa treenissä ei tilanne juuri muuttunut, mutta sain ajettua suhteellisen ehjää ajoa, täysi 5 minuuttinen oli ok, mutta auton nopeus ei.

Alkuerät

Ensimmäisellä kierroksella olin 8. Se oli ihan ok, parannusta piti kuitenkin saada, jos mieli A-finaaliin. Tilannetta helpotti se, että Kai Jämsä joutui flunssan takia jättämään leikin kesken, Kaitsuhan ajaa Losilla. Toisella kierroksella paransin tulosta ja olin 7. Tuntui, että radan pito väheni mitä pidemmälle kisa eteni. Ei ihme, radan huokosiin ja koloihin oli iskostunut runsaasti hienojakoista kumipölyä, se pyöri renkaiden alla ja teki pitoa heikommaksi. Kolmas alkuerä oli aivan karsea, auto ei toiminut oikeastaan enää ollenkaan, veteli minne sattui. Olin 10. sillä kierroksella. Kolmannen kierroksen jälkeen olin pudonnut pois A-finaalista ja sijoitus osoitti paikkaa B-finaaliin. Tämähän ei käynyt yksiin suunnitelmieni kanssa, jotain piti olla autossa vikana. Aikani sitä varikkopöydällä pyöriteltyäni päädyin huoltamaan etudiffin. Näillä eväillä leuka rintaan ja kohti neljättä alkuerää. Neljäs alkuerä sujuikin jo selvästi helpommin ja sain vihdoin ajettua ensimmäisen 18 läppisen, tosin se oli kaukana kärjestä. Neljännen kierroksen 8. sija nosti minut takaisin A-finaaliin, viimeiseen ruutuun. Huh, olipa tipalla.

Päivän aikana, eteen tuli puhjennut rengas  🙄

Irronnut kappala löytyi radalta, pikaliimalla kasaan…

Finaalit

Ensimmäinen finaali menee ihan mukavasti, ohitan melkein heti lähdön jälkeen seiskaruudusta lähteneen auton, kuskina Aki. Pian tämän jälkeen Tommi kippaa autonsa ja nousen kuudennelle paikalle, tästä ei sitten enää rahkeet riittäneet muuhun ja maaliin ajoin kuudentena. Edelleen autoa vaivasi huomattava epävakaus, eteenkin kiihdyttäessä.

Tämän jälkeen tuumailin millä autoon toisi vakautta, sitä tarvittaisiin nyt kipeästi lisää. Summailin mielessäni eri lähteistä keräämääni tietoa SC10 4×4 sielunelämästä. Asso oli nyt julkaissut Factory Team mallinkin, jossa oli vakiona ns. saddle-lipo ”setuppi”, jonka olivat uunoileet RCTech kirjoittajan keskinnöistä. Muistelin auton myös toimineen hienommin 540-sarjan koneella, joka on 550-sarjalaista noin 70 grammaa kevyempi.

SC10 4×4 on siis hyvin peräpainoinen auto, eteenkin 550-sarjan koneella. Olin aikaisemmin takapainoisuutta kompensoinut laittamalla rungon etuosaan, etuakselin takapuolelle 300 grammaa kuparia. Nyt keksin siirtää rungosta noin 150 gramman kokkareen etupuskurin sisälle, siis ihan auton keulaan. Käytin kiinnittämiseen tyynesti Bilteman kaksipuoleista teippiä. Tällä mentiin sitten kokeilemaan urheasti toiseen finaaliin. Voi vitsi kuinka auton toiminta parani, ihan käsittämätön ero. Hauskinta oli se, kun finaalin lopussa keulapaino putosi ja autosta tuli käytännössä jälleen ”ajokelvoton”. Olin kuitenkin toisessakin finaalissa 6.

Kolmatta finaalia varten parantelin keulapainon asennusta parilla nippusiteellä. Kolmanteen finaaliin pääsee myös Tommi mukaan, tokan jätti väliin auton rikkoonnuttua. Tommin kanssa ajetaankin huikea finaali vuoroin kuudennesta paikasta taistellen. Samaisessa finaalissa ei kontaktiakaan pysty välttämään ja jäänkin Tommia sitten odottelemaan, että saadaan taistelu taas käyntiin. Keulapainoni putoaa nippusiteistä huolimatta jälleen kerran, ja taistelu muuttuu vaikeammaksi. Ero maalissa on 0,38 sekuntia Tommin hyväksi 😆  Sain kauden viimeiseen SC-finaaliin mukavan lopetuksen, mikään ei ole kivempaa kuin taistella kierros kierroksen perään sijoituksista. Hauskaa oli!

Kokonaiskisan 6. tila oli tavoitteeseen nähden hyvä. Assolla ei näillä eväillä höystettynä ole mitään jakoa Losin nelkkuja vastaan, toivottavasti ulkoradoilla ero ei ole näin suuri. Toki tuo ”keulapainolöytö” on nyt asia johon ajattelin paneutua sitten kun seuraavaksi tulee autolla ajettua, ehkäpä siis kesällä.

SC4-10 luokan Top 10.

1.  Salonen Tomi TUA
2. Lindqvist Jani TUA
3. Thusberg Tom TUA
4. Pyhältö Mikko TUA
5. Björkman Tomi TUA
6. Lehtojärvi Jethro TUA
7. Suuripää Tommi PRCA
8. Kaukovirta Aki PRCA
9. Langenoja Ilari PRCA
10. Toivonen Jari PRCA

Sarja

Kuten aikaisemmin mainitsin oli kyse SC Winter Cup:n viimeisestä osakilpailusta, tämä tarkoitti myös sarjapalkintojen jakoa. Mielestäni SC-sarja oli hieno paketti kisoja talven synkälle ajalle, tämä olivat hoksanneet monet muutkin. Takavetoluokassa kilpaili 44 eri kuljettajaa ja nelivedossa 33 kuljettajaa. Tämä jos joku puoltaa luokan olemassa oloa suomen mantereella. Tätä vasten onkin jo keskustelufoorumeilla kova kysely kesäsarjasta, toivottavasti sellainen syntyy. Sarja myös osoitti sen, että mitään millintarkkoja pilkunnussuttelusääntöjä ei välttämättä tarvita. Kilpaa ajaminen oli avoimuudestaan huolimatta pääpiirteissään erinomaisen herraskaista ja kalustopuolella autot tuntuivat ja näyttivät Short Course-autoilta. Mitään ylitsepääsemättömiä ylilyöntejä ei mielestäni ollut ja pääpaino oli ajamisessa ja hauskanpidossa, ja se näkyi myös varikolla.

Palkintopöytä Turkulaisittain…

Omasta puolestani kiitän kaikkia kanssakilpailijoita ja sarjan kanssa puuhailleita harrastelijoita hienon talvisarjan luomisessa, ilman kuskejahan tämä ei luonnistu  Itse ainakin nautin jokaisesta minuutista, niin radalla kuin varikollakin.

Sarjan top kympit 2011-2012

SC4-10

1. Tomi Salonen                     TUA       LOSI SCTE
2. Jani Lindqvist                     TUA       LOSI SCTE
3. Mikko Pyhältö                   TUA       LOSI SCTE
4. Tommi Suuripää               PRCA     LOSI SCTE
5. Kai Jämsä                             TUA       LOSI SCTE
6. Mika Ala-Villilä                   PRCA     LOSI SCTE/AE SC10 4×4
7. Tomi Björkman                 TUA       LOSI SCTE
8. Jethro Lehtojärvi              TUA       SC10 4×4
9. Matti Jokelainen              TUA       DESC410R
10. Lassi-Jussi Väänänen      PRCA     SCRT10

SC2-10

1. Riku Tolonen                      LemUa                  SLASH/SC10
2. Juho Hattunen                  PKSRCA                ULTIMA SC
3. Miro Simonen                   RccJKL                   SLASH
4. Sauli Hjerppe                     PRCA                     ULTIMA SC
5. Mikko Heikkilä                   PRCA                     Losi
6. Riku Akkanen                    PKSRCA                                SC10
7. Janne Simola                      TUA                       VENOM
8. Tuomo Otsavaara            PKSRCA                                ULTIMA SC
9. Ville Jalkanen                     Honkala GP         SLASH\VENOM\ULTIMA SC

Lopuksi

Kisapäivän opetus oli oikeastaan auton pituussuuntaisen painojakauman vaikutus auton käytökseen. Asia on sortiltaan sellainen, johon voisi kiinnittää enemmänkin huomiota. Lisäpainojen laittaminen on perinteisen tuttua, mutta sijoituksen pitää olla harkittua ja testattua. Ainakin itse tulen jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota niiden sijainnin suhteen. Ei ole siis tuulesta temmattua se ajatusmalli, että ensin kevennätään autoa ja sitten sen kevennyksen verran voidaan alkuperäisen suorituskyvyn kärsimättä muuttaa auton painojakaumaa. Tällä on käytökseen huomattavia vaikutuksia ja ihan todellista säätöarvoa, eiku testaamaan!

Osa gallerian kuvista ovat heikkolaatuisia, pahoittelen.

1 2 ... 4 ►