Kisaraportti – FTT 2012 sarjan avaus Kuusankoskella 15.1.2012

Tästä se lähtee – Meikäläisittäin astetta vakavammin otettavat kilpailut vuodelle 2012. Kyse oli siis Kuusankosken avauskisasta FTT-sarjassa, luokkana TSP-10. Kalusto oli täysin uusi, mikään osa-alue ei varsinaisesti ollut minulle pitkässä juoksussa entuudestaan tuttu, siis kalustomielessä. Kyseisellä kompinaatiolla oli tullut ajettua ennen FTT-avausta alle 30 akullista, moottorilla vain yksi, sekin Nokialla TamUa:n mattisradalla. Lähtökohtaisesti kalustoasioissa oltiin reilusti harmaalla alueella. Treenimielessä kunnon treenit oli tullut ajettua viimeksi vuodenvaihteessa, mutta toki silloin ajoa tuli reilusti. Vastaavasti FTT-sarjaa on tullut rullattua enemmän ja vähemmän vuodesta toiseen, joten sillä saralla luokan kärkikuskit olivat tuttua porukkaa.

Kauden kalustovalintani oli aluksi Associated TC6, mutta testeissä ilmenneet pienet epäluotettavuusongelmat eivät täyttäneet minun vaativia kriteereitäni. Tämän asian tiimoilta odotankin TC6.1 mallin uusilta pyöränripustusosilta parannusta, toki vakaajat ovat myös päivitetty, eikä syyttä. Siksi päädyinkin Serpent S411 malliin, jonka luotettavuus pyöränripustuksien osalta on kohdallaan.

Treenit

Lajiryhmä oli tehnyt hyvän päätöksen, ns. ”lauantaitreenit” olivat lopetettu. Tämä oli kisaviikonlopun suunnitelmilleni hyvä juttu, koska nyt pystyin lauantaina ajamaan SCW Cup:n kolmannen osakilpailun Nokialla. Päätös on sikäli vielä täysin oikea, koska tämä arvostaa TSP-10 luokan kuljettajat samalle viivalle treenin määrään suhteen. Treenejä oli siis kaikille tarjolla kaksi lähtöä, sunnuntaiaamulle. Treenit otin iisisti rataa opetellen, paras läppini treeneissä oli jossakin 10-13 sijoilla, erot olivat kuitenkin kovin pienet. Auto oli kuitenkin helppo ajaa ja kurveihin sai tulla rauhassa urku auki ilman ylimääräisiä peliliikkeitä. Balanssi oli siis jotakuinkin paikallaan, joten en lähtenyt tekemään mitään muutoksia. Treenien jälkeen säädöin hieman välitystä, aluksi se oli 5,04 jolloin tuntui että vääntö loppui kaarteissa. Lyhensin välitystä parilla pinionin piikillä ja ajoin kisat 5,3 välityksillä, tämä olikin hyvin lähellä valmistajan suositusta 5,5.

Kuusankosken baana oli messevä, erinomainen touring-profiili…

Vampire Racing:n tuotteet voivat käydä häijyiksi, jos niitä ei kohtele kunnolla 😈

Alkuerät

Ensimmäinen alkuerä oli hyvä, joskin muutama virhe sattui matkalle, laskeskelin niiden maksaneen noin 3 sekuntia loppuajassa. Ensimmäinen alkuerä näkyi olleen muillakin hieman hakusessa, koska yllätyksekseni oli ensimmäisen kierroksen toinen ajalla 23L 5:04.953, paras kierros 12.932. Ekan kierroksen TQ oli 23L 5:01.982 s, jonka ajoi Jani Hovi (toissa vuoden TSP-10 mestari), paras yksittäinen kierros oli Arto Heinosella 12,796. Kuten sanoin, erot olivat todella pieniä.

Ensimmäisen kierroksen tulos vakuutti minut siitä, että kalustopuoli toimii niin kuin pitää. VR SR1+ säätimen ensiesiintyminen suomen kilpakamaralla tuotti heti hyviä tuloksia, toimii myös 0-ennakko moodissa niin kuin pitää. Toisella alkueräkierroksella ajoin sijalle 9, aikani oli selvästi heikompi ensimmäiseen alkuerään nähden 23L 5:12.822, virheitä oli lukumääräisesti vähän mutta veivät vastaavasti aikaa enemmän, myös paras kierrokseni oli hitusen heikompi, piti siis säätää kuskia.

Ennen kolmatta alkuerää mietiskelin voisiko autolle tehdä jotakin, hieman oli sellainen olo. Vaikutti siltä että auto puski liikaa veto päällä, ja tästä johtuen ne muutamat ”kympit” jäivät kierrosaikaan makaamaan. En rohjennut kuitenkaan tehdä vielä mitään muutoksia autoon ennen kolmannen kierroksen tuloksien selvittyä. Kolmannen kierroksen tulokseni melkein sivusi ekan kierroksen tulosta 23L 5:06.512 (12,950), tällä tuloksella olin kuitenkin kierroksen seitsemäs. Kolmannen kierroksen vei nimiinsä Janne Valtanen Oulusta tuloksella 23L 5:02.080 (12,718). Mainittakoon vielä, että kyseisellä kierroksella kahdella muulla kuskilla oli tulos 23L ja 5:02, kertokoon tämä luokan tasaisuudesta jotakin.

Päätin neljännelle kierrokselle vaihtaa edessä olleen ratasdiffin spooliin, olin kuitenkin kohtuu varma a-finaalipaikastani joten pieni testikierros oli paikallaan, finaaleissa kun mitään testejä ei enää ajeta. Säätö vaikutti juuri sinne minne ounastelin, kääntyvyys veto päällä lisääntyi huomattavasti, valitettavasti. Kääntyvyyttä tuli aivan liikaa ja ajosta ei tahtonut ensin tulla mitään, ajoitukseni kaarteisiin oli pielessä. Auto oli kaiken lisäksi hitaampi nopeassa shikaanissa välisuoralla, siinä kun nopea suunnanvaihtokyky oli älyttömän tärkeää. Tulos ei neljännessä alkuerässä ollut kovin kummoinen 23L 5:08.085 ja nopein läppikin jäi päälle 13 sekunnin (13,078). Olin kuitenkin neljännen kierroksen kahdeksas. Tulosta tärkeämpi asia oli tieto siitä, että ratasdiffillä auto on paremmin balanssissa ja nopeampi koko kierroksella. Spoolilla auto oli ehkä hitusen vakaampi ajettava, mutta kurviin kääntyminen vei aikaa. Hyvä sijoitukseni ensimmäisessä alkuerässä siivitti minut a-finaalin ruutuun 5, olin siis alkuerien viidenneksi nopein.

”Nollaennakko”-Cokista

Finaalit

Katseltuani alkuerätuloksia päädyin ajatukseen; ”jos pidän lähtöpaikkasijoitukseni, niin se on hyvä”. Yleensä kun olen pyrkinyt aina parantamaan sijoitusta finaaleissa. Nyt se tavoite vaihtui tiukan ajolinjan pitämiseen. Ensimmäinen finaali oli tuloksellisesti melko heikko, päivän eka lähtö jossa ei kierroksia kertynyt 22 enempää ja paras kierrosaikakin jäi päälle 13 sekunnin. Viides sija ekassa finaalissa oli kuitenkin iloinen yllätys. Markku Honkanen otti ensimmäisen finaalin voiton, näin ottaen ensimmäisenä kiinnityksen koko kisan voittoon. Eka finaali pisti mietteliääksi, hetken autoa katsellessa huomasin ylälinkkeihin äityneen välystä. Paineen alla renkaiden camber-kulma kääntyi selkeästi positiiviselle puolelle. Lisäsin asteen verran camberia joka pyörään tämän kompensoimiseksi, linkkien vaihtoon ei ollut aikaa. Kakkosfinaalin tulos oli hieman parempi, nyt 23 läppiä, mutta paras kierrosaika pysyi sitkeästi 13 sekunnin päälle. Toisessa finaalissa sijoitukseni oli 4. ja Arto Heinonen otti voiton. Hetken tuumailtuani hoksasin puhdistaa renkaat ekaa kertaa, en ymmärrä miksi tämä oli päivän aikana jäänyt kokonaan tekemättä. Muutin myös pidotusajoitustani, nyt 35 min ennen marinointi, ja 5 min ennen lähtöä ylijäämät pois. Kolmannessa finaalissa auto oli parempi kuin koko päivänä, paras kierrosaika oli 12,863 ja tulos 23L 5:08.287, Heinosen ykkösajan ollen 23L 5:06.155 (12.868). Olin viimeisen finaalin neljäs ja kokonaistuloksissa viides.

Serpent S411 LE, powered by VR, ORCA and LRP

Kilpailun top 10

Arto Heinonen PKSRCA
Markku Honkanen PKSRCA
Jani Hovi HyUA
Janne Valtanen Ospa Ry
Jethro Lehtojärvi TUA
Niko Vuorenmaa HyUA
Sami Takkinen LahUA
Mika Anttonen Ospa Ry
Alexandr Naumov RUS
Thomas Sojakka PKSRCA

TSP-10 A-finaalin Top 6 palkintojen jaossa

TSP-10 B-finaalin Top 3 palkintojen jaossa

Senior Salmela otti ainakin valokuvaamisen vakavasti…

Ajatuksia kisan jälkeen

Olin kovin ihmeissäni kisakalustoni suorituskyvystä, selkein ero löytyi kuitenkin akkujen välillä. Parikymmentä latausta takana olevilla akuilla suorituskyky oli selkeästi parempi kuin vuoden vanhoilla. Tämä oli kyllä kohtuu selviö ilman tätä kisaakin, mutta mainittakoon nyt tässä. Alkueräpaikkani oli toisessa alkueräryhmässä, jossa hitaammat kuljettajat haittasivat suoritusta jonkin verran. Tosin, eipä se a-finaalipaikkaa minulta pois ottanut. Yleensä kisapäivän edetessä kuskit oppivat ”nopeat” korit ja tilaa tulee helpommin, toki poikkeuksiakin on, niitä jotka eivät halua ”oppia”, onneksi omassa ryhmässäni näitä ei ollut. Tarkoitus ei tässä ole rehvastella, ei tämä faktaa kummallisempi asia ole. Tämä ”alkueräryhmittelytapa” FTT:ssä on ihan sarjasääntöjen mukaisesti järjestetty joten eipä siitä sen enempää. Pitää vain rullata kisoja säännöllisemmin…

C-12 luokan puuttuminen FTT-sarjan yhteydestä oli tavallaan hyvinkin hieno juttu. Nyt TSM-10 kuskit saavat rullata rataa kaksi päivää viiden alkuerän ja kolmen treenin verran, toki kaikki finaalit vielä kolminkertaisena. Positiivisimpana seikkana huomasin tuomaroinnin tiivistyneen, toivotaan samanlaista tiukkaa linjaa myös muihin kisoihin.

Kiitokset vielä järjestäjälle ja tukijoilleni, niin ja tietysti Oulun kisaajille seurasta varikolla!

Viikonloppu oli aivan mahtava!