Kisaraportti – Short Course Winter Cup #3, 14.1.2012, NIRK, Nokia
Edessä oli pitkä kisaviikonloppu, joka alkoi ensin Nokialla SC4-10 luokan vaunulla. Kyseessä oli SCW Cup:n kolmas osakilpailu, johon ilmoittautuneita oli kertynyt entistä enemmän. Nyt taisi olla kokonaismääränä 58 kuljettajaa. 33 kuskia tuuppissa ja 25 kuskia nelkuissa, tuupin suosio on kyllä huima! Itselleni Nokian kisa oli ”välietappi”, ja näiden kisojen jälkeen siirryin Kuusankoskelle. Sunnuntaina oli edessä kauden ensimmäinen FTT-sarjan kisa luokassa TSP-10.
Treenit
Olin tähän kisaan, edeltävänä iltana keventänyt autoa noin 70 grammaa, lähinnä poistamalla autosta ylimääräistä kuskattavaa, radiopoksia ja sen sellaista. Setupille en kuitenkaan tehnyt mitään. Treenit ei sinällänsä mitään yllätyksiä tuonut, ajo oli tavallaan ihan varmaa ja toisinaan taas ei onnistunut mikään. Auto oli vain auttamattoman hidas, jopa pari sekuntia nopeimpiin aikoihin verrattuna. Autolla on todella vaikea kiihdyttää, mutta hyppy kulki.
Alkuerät
Alkuerissä tuli sitten kokeiltua jos jonkinlaista säätökikkaa, mutta mikään ei tuntunut auttava, perä oli ja pysyi liukkaana kun kaasua annosteli. Alkuerät oli tämän takia aikamoista räpeltämistä, eikä rakkineella saanut tulosta aikaiseksi. Alkuerätulos oli niinkin heikko, että sillä heltisi b-finaalin jumbo sija eli 18.
Finaalit
Finaaleja varten mietin, että kyllä sitä nyt sija tai kaksi pitää saada tulosta parannettua. Perältä nousu on vain tuskallisen vaativaa hommaa kun ohi ei tahdo päästä, ja sitten kun pääsi, niin seuraavassa kurvissa tultiin kylkeen tai konttiin. Kärryllä kun ei auttanut kurveissa hirveän ravoisasti kiihdyttää, niin vaikea sitä oli ”karkuun” päästä.
Toiseen finaalin ajattelin, että kun kerran tänne on tultu niin kokeillaan jotain ihan muuta. Pummasin Auvolta 48db spur-rattaan ja asensin LRP X12L 4.5T 550-moottorin tilalle Vampire Racing VR+ 5,5T 540-sarjan moottorin, joka oli noin 100 grammaa kevyempi, toki myös voimassa reilu kolmanneksen nöyrempi. Toinen ja kolmas finaali vedettiin sitten tällä kombinaatiolla ja autokin tuntui toimivan hieman paremmin. Kuitenkin näin radikaali painon pudotus olisi vaatinut huolellista testaamista paljon enemmän. Testiä lienee järkevä nyt muutoinkin koska viimeinen kisa ajetaan LRP Areenalla, jossa pito ja radan koko on ihan eri tolalla. Mainitakseni vielä, että auto oli nyt noin 2550-2580 grammaa painava, riippui vähän akusta. Muutama idea on vielä takataskussa, mutta katsotaan mihin aika ja rahkeet riittävät ”kehitystyöhön”. Tämän enempää ei tällä kertaa irronnut juttua omista ”saavutuksista” jälkipolville kerrottavaksi. Tavoitetta finaaleissa tuli kuitenkin korjattua sen verran, että sain yhden sijan parannettua tulosta, olin siis tällä kertaa 17. Se on kuitenkin sarjan muihin tuloksiinin nähden selkeä poikkeama. Onneksi sarjan neljästä kilpailusta yksi pyyhitään pois, joten tämä jääköön nyt tilastoihin mustaksi lampaaksi.
Positiivista oli se, että tälläkin kertaa saatiin molempiin luokkiin uudet voittajat. Kumpikaan luokka ei ole siis ollut yhden miehen show. A-finaaleissa oli kuitenkin sopivasti tuttuja nimiä ja muutamia uusia. Itselläni ei näiden Nokian kisojen välissä ollut akullistakaan SC-autolla ajoa ja se kyllä näkyi. Muut olivat ajaneet ilmeisesti ihan mukaviakin treenimääriä ja se näkyi selkeässä tason nousussa. Alemmissa finaaleissa oli hieman nähtävillä tuomaroinnin puute, tai siis tuomarointia oli mutta ei yhtään tuomiota. Kylkeen ja perään ajoja oli jonkin verran, oli ne sitten tahallisia tai tahattomia, niin se ei mielestäni kuulu kilvan ajoon. Pieni nojailu kaveriin sen sijaan on ihan ok, mutta jos tullaan täysiä kylkeen niin se on kaukana nojailusta. Toivottavasti luokka ei ole muuttumassa romuralliksi.
