Kisaraportti – Stanukunkku V, Lauantai 31.12.2011

Aluksi

Lauantaina kisaohjelmassa oli lisää TSS-10 luokkaa ja rullailua C12 autolla. Koska ajoin TC6:lle perjantain stanuilut, niin vaihdoin stanumoottorin Serpent S411 autooni. Halusin testata Vampire Racing säätimen toiminnan 0-ennakkotilassa. Stanumoottorini oli tässä kohtaa Losi:n valmistama 17.5T moottori (Novak?). Asso sai siis lepovuoron ja S411:llä tein suoraa testiä samalla setupilla kuin TSM:ää ajettaessa. Asetelma oli mielenkiintoinen, puolustin perjantain voittoani täysin eriävällä kalustolla.

Treenit

Rataa oli muokattu C12 autoja silmällä pitäen mielekiintoisemmaksi, ts. enemmän veivattavaa. Rataan oli ilmestynyt yksi shikaani lisää ja pääsuoran jälkeistä, tarkasti ajettavaa osaa oli tiukennettu entisestään. Treenit antoivat heti kurjaa palautetta Losi:n moottorin suorituskyvystä, vääntö ei nähtävästi yltänyt LRP:n tasolle. Sain oikean, LRP:n stanumoottorin lainaksi Pausioilta ja sillä suorituskyky nousi selkeästi.

TSS-10 "Stanu" alkuerät

Alkueriä ajettiin aikataulullista syistä kolme kierrosta eli nopein tulos ratkaisisi lähtöpaikan. Jyrki ajoi kaksi alkuerää nimiinsä pitäen tiukasti paalupaikasta kiinni, Oksasen Petri näytti myös vahvaa otetta stanu-auton puikoissa, ajaen kolmanteen ruutuun kaikissa alkuerissä. Jyrki passaili kolmannen alkuerälähdön ja antoi minulle täyden mahdollisuuden napata paalupaikan. Pekka kuulutuksesta huomioi tämän todella hienosti, väliaikatietoa tuli jatkuvalla syötöllä. Puolessa välissä erää olin ihan paalun tuntumassa, mietin, että nyt se otetaan, aikaa on vielä jäljellä. Homma kaatuu kuitenkin kun edessäni ajavat, juurikin kierroksella ohitettavakseni pian joutuvat kolaroivat keskenään ja samalla torpedoivat autoni ratareunukseen. Kisatilanne – ei voi mitään – en kuitenkaan pystynyt pitämään harmitustani sisälläni vaan parit tuhahtelut purskahti suustani – se ei ole kivaa kuuneltavaa kenenkään korviin, ei edes omiini. Finaaleihin kakkosruutu oli tällekin päivälle tosiasia.

Vaihdoin ennen toisen alkuerän alkua eteen diffin, johon olin "lorauttanut" 100k diffiöljyä. Diffillä auto kääntyi huomattavasti terhaakkaammin ja joudukin napsun tai pari ottamaan dual-ratea pois. Tällä kuitenkin sain kaarrenopeutta hieman lisää, stanumoottorissa kun ei sitä tehoa ole yhtään hukattavaksi. Suosittelen kaikille vakioluokkia ajaville. Tämä olikin ainoa säätö jonka tein virisäätöihin verrattuna.

TSS-10 "Stanu" finaalit

Finaali asetelma oli hyvinkin samankaltainen kuin perjantaina. Jyrki kärjestä ja minä kakkosruudusta, Oksasen Petri ajoi kolmosruutuun. Junioriporukka ei vielä yltänyt "pappojen" vauhtiin, treeniä treeniä. Jyrki vie ensimmäisen finaalin voiton, ero maalissa oli välillämme kokonaista 5-kymmenystä (0,5 sek). Minun oli jälleen voitettava seuraava finaalin jos mielin kisan voittoon, ja niinhän siinä käy, vien toisen finaalin ja vielä ihan hyvällä marginaalilla Jyrkin pyöräyttäessaan autonsa mollasta kattokerhoon, liekö aiemmassa kurvissa hieman ruttaamani Jyrkin kori evästänyt tätä. Trilleriä kolmanteen finaaliin oli maalailtu jo ekasta finaalista lähtien, ja niinhän se oli, huikeaa menoa. Ensimmäiset kolme minuuttia vaihdetaan Jyrkin kanssa vetomiehen paikkaa tihein vuoroin, kunnes Jyrki luovuttaa suosiolla kolmen ja puolen minuutin jälkeen. Assoa vaivaava tukivarsien irtirepeäminen rajumassa kolistelussa on karvas hinta Jyrkin ainoalle selkeälle virheelle (siis mitään ei varsinaisesti mene rikki, varsi vain irtoaa). Saan ajaa kolmannen finaalin viimeisen minuutin "rauhassa" maaliin ja nauttia voitosta myös lauantaina. Ilman Jyrkin "poistan autostani neljännen pyörän"-tilannetta, voin vain arvailla miten olisi finaalissa käynyt.

Serpent S411 LE

C12 – Mattis

Mattokiilalla ajoa olen harrastanut lähinnä vain "kotikisatäyte"-mielessä. Varsinaisesti auto on sen sorttinen, että kiva sillä on ajaa, jos se toimii. Oma käytettynä hankittu Carpet Ripper:n neljäs versio oli varsin ajettavissa säädöissään, mutta niin ikään melko hidas. Tosin hitautta edes auttoi myös se, että rengassorvia ei tällä kertaa ollut saatavilla, ajoin siis täysikokoisilla "race ready" renkailla. Kovaa ajaminen ei autolla onnistunut oikein millään. Kurveihin sisään auto koukki pahasti ja piti aina reilusti vauhtia höllätä jos mieli kaartaa ilman ylimääräistä ohjelmaa.

Ajoin kuitenkin sitkeästi kaikki lähdöt ja olin taas kokemusta rikkaampi. Renkaiden marinointi ja jatkuva nysvääminen auton toimivuuden takaamiseksi vaatii paljon aikaa. Aikaahan ei kahta luokkaa samana päivänä ajavalla ole joutavuuksiin asti ja se näkyi vahvasti finaalien ajosuoritteissa. Yhden finaalin otin nimiini kun muut keskeyttivät  😆 eipä muuta lisättävää tähän…

Lopuksi

Stanukarkelot olivat kivaa hupia niinkuin neljä kertaa aiemminkin. Ajankohta on oivallinen pelialusta ennen FTT-sarjan alkua. Testattavaa ja tiukkaa kisaamista useana päivänä peräkkäin. Mikään ei ole parempaa kuin tämä, isoja kisoja ajatellen. FTT-sarjassa päädyn ajamaan TSP-10 luokkaa, ihan siitäkin syystä, että TSM on nyt kaksipäiväinen. Toisaalta TSP-10:stä on tullut pelkkä talvisarja, kesällä ei ole kilpailijoita. Talvisarjan kaikki osakilpailut pystyn lähes varmuudella ajamaan, kun taas kesällä muut luokat vievät kaiken huomion, joten TSM-10 jäisi taas "torsoksi".

Stanukunkkukisoissa on myös kiva nähdä vähän muutakin kisailua, tällä kertaa Minit. Mineilijöitä olikin tullut Raisioon huomattavasti kauempaakin, mikä oli todella hienoa, kiitos siitä. Rataa oli ilmoittautunut kiertämään 12 kuskia, rattaiden rahina oli melkoinen kun tämä herhiläisparvi kolisteli menemään, hupia kylliksi. Nopeinta vauhtia piti TUA:n Mikko Pyhältö, toiseksi niin ikään TUA:n Kai Jämsä ja kolmanneksi kolisteli yllätysnimi Rauno Kallionpää, joka oli hiljattain loikannut TUA:n jäseneksi. Mainittakoon vielä, että Kuusakoskelta Pasi Tolvanen ajoi neljänneksi. (Ihan vain siitä syystä, että oli siellä muitankin seuroja edustettuina)

Vampire Racing säädin osoitti hampaansa vanhvana säätimenä myös 0-ennakkotilassa. ORCA:n pattereissa riitti jytky erien loppuun asti ilman sen suurempia nyykähdyksiä. Säädin toimi myös koko kolmipäiväisen kurvialun ilman mitään toimintahäiriöitä, tuntemukseni säätimen alkutaipaleilla ovat osoittautuneet oikeiksi.

Alueen seurojemme (RSRK, ATAK/UA ja TUA) järjestelyorganisaatio tekee vuosi vuodelta hienoa työtä ja Poutiaisen Pekan kisaselostukset senkuin paranee vanhetessaan. Yhtään unohtamatta Louhen koko perheen panosta. KIITOS! Seuraavaksi kerhojen järjestelyinto koeponnistetaan kesän kisoissa Uki:ssa…

Niin meinasi unohtua, vuoden 2012 stanukunkku kantaa nimeä Antti Louhi! Valtteri Pausio antoi kovan vastuksen, mutta jäi sitten kuitenkin toiseksi. Juniori-ikäisten harrastajien määrä on vuosi vuodelta pudonnut, niin tänäkin vuonna. Onneksi seuraava sukupolvi on hyvässä kasvuvauhdissa ja ehkäpä parin kolmen vuoden päästä saadaan lauteille uusia kuskikokelaita, vauhti on ainakin isien verissä…

"BarbiMini"

Pyhällön Mikon voittoisa mini, allekirjoittaneen maalaama hytti…

1 2 3 ►