Kisaraportti – Short Course Winter Cup #2 20.11.2011, NIRK, Nokia

Nokialle oltiin saatu uudet tilat kauden WJ-kilpasarjan avaukseen ja SC Winter Cup-sarjan toiseen osakilpailuun. Voi pojat mitkä tilat olivatkaan saaneet järkättyä, tilaa oli yltäkylläisesti ja mikä aivan superia, rata oli aivan fantastisen hyvä! Ensimmäiseen kisaan oli ilmoittautuneita 44 kuskia, Nokialle määrä oli kasvanut 6:lla eli täydet 50 kuljettajaa. Uusien kuskien määrä oli kasvanut huimasti, koska osa ekassa kisassa ajaneista ei ollut paikalla, mieletöntä! Lähtökohdat Nokian kisalle olivat ainakin kohdallaan, lueppa miltä päiväni tuntui SC4-10 luokan kilpurin ohjaimissa. Jokunen kuvakin tuli matkasta otettua, löytyy tuttuun tapaan tuolta lopusta tai galleriasta.

Alkutarina

Osa kerhokavereistani oli lähtenyt Nokialle edellisenä päivänä, itse lähdin vasta sunnuntai-aamuna tämä tiesi herätystä klo 5:30. Kuuden aikaan nostin kytkintä pihallani ja kävin Suikkilasta hakemassa matkaseuraksi Björkmanin Tompan. (Suikkila on muuten englanniksi Blowjobville 😆 ). Oltiin NIRK:n pihassa aika tarkkaan kello 8:00, hyvissä ajoin siis. Tomppa ehtikin ottaa hieman vapaatreeniä, mutta itselläni ne vapaat jäi väliin, kun en ollut ladannut akkuja kuin yhden valmiiksi, sitä piti säästellä ekaan treeniin. Tompan palautteen perusteella vedin auton setup:n heti koillisesta kaakkoon. Sen verran oli radan pito-ominaisuudet eri hehtaarilla kuin LRP Areenalla. Tästä Simolan Janne olikin viesteillään varoitellut edellisenä päivänä. Hänen suosituksestaan ja avustuksella hommasin Schumacher MiniPin SC-rengasta pari kiekkaa. Suuri kiitos Jannelle (RacersRCShop). Pikaisesti käväsin vielä hakemassa lauantaipäivänä Hobbylinnasta vanteita ja inserttejä, inserttiostokset olivatkin sitten vähän hankalammat. Ensinnäkään HL:n varastossa inserttejä oli kovin vähän, ainakin SC-renkuloihin. Pikku kaivelemisien jälkeen jostakin löytyi, ei nyt ikivanhat, mutta hyvää seniori-ikään ehtineet Medial Pro:n solumuovi-insertit M8 renkaisiin, kovuus firm (kova). Rengas-asia tuli kuntoon siten ”hyvissä”-ajoin.

Ajajakokous

Treenit

Ajoin treenit kuitenkin Losi:n ”strike” renkaalla, kun kuulemma Mini-Pinnit kuluu silmissä. Samalla tuli testattua setuppimuutokset samalla renkaalla, niin ei tule liikaa muutoksia yhdellä kertaa. Kisoissa tosin ei ole varaa tehdä vain yhtä muutosta kerrallaan, eteenkin jos ratojen väliset pito-ominaisuudet ovat asteikon ääripäissä. Olin aikaisemmin, ennen näitä kisoja, vaihtanut iskarisetup:n 40wt öljyistä 3+1,2mm männillä, 30wt öljyihin mutta 3+1,1mm mäntiin. Periaatteessa sama vaimennus, mutta enemmän ”pakkia”, eli vaimennus reakoi agressiivisemmin nopeisiin jousituksen muutoksiin. Ekaan treeniin vaihdoin linkit ohjekirja-asentoon (lue: rakentelu-artikkeli) ja poistin vakaajat tyystin. Pitoa oli ihan hyvin, tosin auto oli todella levoton kiihdytyksissä. Toiseen treeniin lisäsin ohuimman takavakaajan ja säädöin maavaran vienoon matalaan etunojaan, tässä kohtaa oli siis vielä losin renkaat alla. Autosta tuli riittävän vakaa ja helppo ajettava joten säädöt saivat siltä erää jäädä.

Päivän rengasmuotia

Alkuerät

Ekaan alkuerään vaihdoinkin sitten renkaat, eli MiniPinniä alle. Minipinneillä autolla pystyi ajamaan selkeästi tarkemmin, hirveästi se ei kuitenkaan omassa kierrosajassani näkynyt, liekkö jatkuvat ongelmat hyppyreissä aiheuttaneet tämän. Eka alkuerä oli ihan hyvä aloitus, olin kierroksen 7. Toisella kierroksella aikani oli huonompi mutta sijoitus sama. Kolmannessa kokeilin rajojani ja olin kymmenes 😐 . Neljännellä kierroksella taas 7. ja viimeisellä vedolla tuli oma paras eräkierrossijoitukseni eli 6. Alkuerät olivat siis osaltani hyvin tasaisia, tosin ajo taas ei ollut, eriskummallinen päivä. Alkuerätulokseni riitti A-finaalin kahdeksanteen ruutuu, sijan verran huonompi kuin Turussa, tosin oli ihan tyytyväinen kun auto pelasi näinkin hyvin.

…ja tankkiin, tehoa tuli sitten ostettua iloiselta sedältä pötkölihabaarista (kuva alla).

Finaalit

Finaalit ovat aina kivoja, Nokialle nelkkujen finaalilähdöt ajettiin jopa 11:sta autolla (niin se rata oli ISO!). Tohinaa siis riitti, niin ja riitti. Eka lähtö oli ihan hyvä mutta kaadoin heti ekalla kierroksilla siihen isoon pomppuun, järjettömän ylikovaa melkein nostajan syliin. Niin, ja jäin kätevästi jonon hännille. Sisuuntuneena koitin saada rytmistä kiinni ja yllätyksekseni olin kuitenkin ekan finaalin 6., tosin muut oli räveltänyt oikein urakalla. Kakkosstartti oli saman vivahteinen, taas ekoilla kierroksilla sähläsin itseni pihalle ja vauhtia haettiin kohta taas letkan hänniltä. Olin kuitenkin toisessa lähdössä 7. Tässä välissä jäin miettimään, että mikä mättää. Oikeastaan tiesin mikä mätti mutta miksi? Siinäpä pulma, hyppy ei siis kulkenut, milloin meni pitkäksi ja milloin jäi pannuksi, järjetöntä arpomista hypyt. Kolmanteen finaalin korjasin ajotapaani niin, että keskityin omaan autooni, tarkasti. Minulla aika-ajoin keskittyminen herpaantuu ja tulee liikaa pohdittua ”sivusilmälle” tulevaa informaatiota. Tällöin auto jää hieman vähemmälle huomiolla, tosin silloin välttää kolarisumat mutta vastaavasti se häiritsee tarkkaa ajoa. En osaa tätä tämän paremmin kuvailla, sanotaanko näin, hevosillehan laitetaan sellaiset ”silmälaput” raviradalla, mulla on samaa ”vaivaa”, tarvitsisin sellaiset samanlaiset 🙄 (ADHD). Viimeinen finaali menikin sitten hyppyjen osalta huomattavasti paremmin ja olinkin finaalin viimeisillä kierroksilla jopa viidentenä. Homma kosahti kuitenkin tokavikan läpin kaatoon, kaato oli vielä sillä tavalla huono, että nostoapua piti odotella kymmenen sekuntia 😐 (yli puoli kierrosta!), mitäs kaadoin. Se kaato maksoi lopputuloksissa yhden sijoituksen, olin finaalisarjan ja kisojen 9.

Cones of Death

Höpinää

Kilpailumatematiikkaa; alkuerissä sijani olivat 7,7,10,7,6 => ”KA=8” (boldatut tulokset huomioitiin), finaaleissa 6,7,7 => ”KA=9”. Matematiikan opettajani kääntyisi nyt haudassaan jos nämä tilastomatematiikan laskelmani näkisi :-o. Koitan tällä harjoituksella kuvat sitä, että oli todella paljon hajontaa kuljettajien välillä alkuerätuloksissa, että finaaleissa. Toki kahden kärki oli aika selkeä. Se miksi sitä hajontaa sitten oli, on toinen juttu. Parasta hajonnassa on kuitenkin se, että on kokoajan yritettävä parhaansa, koskaan ei tiedä milloin se kaveri epäonnistuu, silloin voi oma sijoitus yllättää iloisesti.

Oma suoritukseni oli tuloksien valossa katsottuna hyvin tasainen. Pystyn siis jonkinlaiseen tasaisuuteen, se missä taas kämmäsin oli keskittyminen. Eipä tuo hurja treenaaminenkaan näytä auttavan, kokonaiset kolme akullista kisojen välillä Pitää siis käydä vähän enemmän hankaamassa tolla autolla, mutta sitten sitä pitää huoltaa ja korjata ja kaikkea sitä ruuvaamista ja siitähän se vaimo tykkää. Toisaalta jos muistan keskittyä sen sekoilun sijaan, voisi olla jopa, että tulokset paranisi vaikka en treeniä lisäisi, ja sitten kun on noita toisiakin autoja…

Kisatunnelmat

Nokian kaverukset olivat järkänneet aivan mielettömän baanan, järjestelyt pelasivat ja kaikki taas viihtyivät, tai ainakin minä 8-). Seurakavereitakin oli mukana iso nippu ja SC4-10 A-finaalissakin meitä oli viisi, siis TUA:laisia. Voitto meni Arto ”R2D2” Heinoselle pääkaupunkiseudulle ja hopea Salosen Tomille Turkkusse, kolmanneksi kurvaili paikallisväriä edustanut Mika Ala-Villilä. Matti ”Patti” Jokelainen ajoi itsensä hienosti neljänneksi, liekkö nyt oikeat renkaat löytyneen ja viimeiseksi palkittavaksi ajoi Tommi Suuripää, ollen siis viides. Epäonnisin oli vaihteeksi taas Tomppa, siis Björkmanin Tomppa. Tuhrasi alkuerät 2-4 rikkinäisellä säätimellä (btw: Oli muuten muitakin kun sanoi Novak Havoc Pro säätimen aiheuttavan ”outouksia”). Säätimen vaihdon myötä, viidennessä kaikki taas pelasi mutta tulos ei riittänyt a-finaaliin. Tosin eipä se riitä jos ajaa vain kaksi alkuerää viidestä, mites sitä sanotaan, vahingosta viisastuu. Sikäli sääli koska Tomppa ajaa kovaa ja tasaisesti!

SC2-10 luokassa nopeinta vauhti piti kokopäivän Riku Tolonen, joka muuten hoiti siinä ”sivussa” ajanoton ja kilpailutirehtöörin hommat, tiedän kokemuksesta, että se ei ole se kevein päivä. Minun ei tarvitsi enää kuin voittaa kisoja niin olisin yhtä kova ”jätkä” :mrgreen:. Kakkospaikalle ajoi Miro Simonen ja kolmanneksi ekan kisan voittaja Juho Hattunen. Kakkos ja kolmostilasta käytiin mitä ilmeisimmin melkoisen kova vääntö, kun palkintojenjaon yhteydessäkään kuskit eivät oikein tienneet mitenpäin ne pokaalit pitäisi jakaa 😀

Hieno päivä ja päivän hieno päätös, kotona siinä vähän ennen klo 21. Suihku, iltapala, pikkumiehen iltasadut ja sitten kaaduin punkkaan. Pikkumies olikin kotona odottanut koko päivän isiä ”töistä” kotiin. Kummallinen ”työ” kun siinä palaa rahaa ja päivät on pitkiä.

Renkaista

Niin sanoin tuolla alussa, että minipinnit kuluu silmissä. No, ei se nyt ihan niin mennyt. En tiedä mistä johtui mutta ainakaan minulla ei tuo renkaan kuluminen mitään hirvittävää katsomista ollut, tosin ei noilla varmastikkaan ihan kahta kisaa vedä samoilla, mutta ei se kaukanakaan ole. Toisilla tosin ne kuluivat nopeammin, toki auton paino siihen vaikuttaa mutta myös käytettävä insertti. Ei siis ole yksiselitteisen selvää, että Schumin minipin kuluisi ”silmissä”! Tosin ei niillä mitään sataa akkua vedä niinkuin Traxxas renkailla. Kilparenkailla pruukaa oleen sellainen ominaisuus, että ne kuluu, kysykää vaikka polttiskrossikuskeilta…

Toisaalta renkaat olivat päivän kuuma sana varikolla, kaikenlaisia ehdotuksia sitä sateli, kaikki toki järkeviä. Niistä sitten enemmän joskus, jos nyt ylipäätään voin siihen vaikuttaa…

PS: Muuten, molempien luokkien a-finaaleissa oli lähes kaikki merkit edustettuna! Losi suosituin nelkuissa ja taitaa tuo Kyosho olla tuupeissa, Venomeitakin oli useita…

PPS: Jäi hihaan kiinni noita Vampyyreja, tarinaa niistä myöhemmin… …nyt täällä!

Tommi oli ottanut myös kuvia, LINKKI! Oli tuohon alle pakko ”hotlinkittää” yksi kuva. Allekirjoittaneen kärry komeassa ilmalennossa, hieno kuva Tommilta!