21.8.2011 Short Course Truck Race – Turku, Jyrkkälä

Loppukesästä kotiradan puuhamiehet päätivät pitää SC-luokan autoille kerhokisan. Hyllystä löytyi moinen kosla, joten kisailmoitautuminen laitettiin. Mikään ei vedä vertoja rennolle kisailulle kerhokavereiden kanssa. Ilmoittautuneiden joukkoon kun oli vielä ilmestynyt innokkaita SC-harrastajia ympäri suomen, niin kisahan muuttui ihan ”must” tapahtumaksi. Kisaraportin lopussa on rutkasti kuvia päivältä kuvatekstien kera, olkaa hyvä! Kiitokset kuvien räpsimisestä, myös Tompalle ja Tuurelle.

HPI Blitz ESE asianmukaisesti tarroitettuna 😉

Ennakkovalmistelut

Kävin edeltävällä viikkolla kerran jyrkkälässä testaamassa HPI:n valmistamaa Blitz ESE SC-luokan tuuppimenijää. Testi oli hyvä sinänsä kun auto oli säädetty huopamatolle. Näillä säädöillä auto oli lähes kelvoton ajettava. Huopamatolla toimineet renkaatkaan eivät pölyiselle savelle sovellu. Auton setup piti siis etsiä ja ostoslistalle päätyi renkaat. Huollon yhteydessä ilmeni myös perustavaa laatua ollut vika autosta. Takadiffin painelaakeri oli särkynyt, tämähän on elinehto toimivalle kuuladiffille. Renkaat löytyivät Hobbylinnan varastoista. HB:n Megagrid, joka noudattelee kuvioiniltaan Prolinen Caliber rengasta, tosin paljon paljon pehmeäpää seosta. Minuuksena mainittakoon, että HB:n SC-renkaat myydään ilman inserttejä, ne sainkin sitten kaivettua loppuun kuluneista PL:n Caliber renkaista. Auto oli siis kisaa varten huollettu ja sopivammat renkaatkin liimattuna odottamassa. Huollon lopputuloksena syntynyt setup oli vielä pienoinen arvoitus.

Kisapäivä

Keliennuste viikon aikana oli jatkuvasti heikko tai välttävä. Edellisenä lauantai-iltana viimeisin ennuste povasi kuitenkin kaunista sateetonta keliä. Edellisenä yönä oli vettä tullut taivaalta kuitenkin runsaasti. Kisapaikalle päästyäni ensivilkaisu radalle oli helpotus, rata oli huippukunnossa! Vesi vanhin voitehista. SC-Kisa ajettiin Jyrkkälän M8-radan lyhyemmällä osuudella joka on juurikin tehty sähkökrossiautoja silmällä pitäen. Radan tälle osuudelle kuitenkin osuu huomattavan vaikeita osuuksia kuiten nelikkohyppysarja (quad-jump/whoops) ja vähän isompi vaativampi hyppysarja (1+1+pöytähyppyri/tabletop). Hyppysarjoissa oli monta tapaa ajaa, tuupilla jälkimmäiset isommat hyppyrit piti vain ajella, mutta nelikot vetikin isot hypyt M8-tyyliin – isosti. Whoops osuuksissa ajomuotoja oli parikin kolmekin, niistä myöhemmin.

Treenit

Rata oli mukavan nihkeä/kostea, pitoa oli kyllisti. Eka treeni sujui mukavasti, huollossa arvottu setupkin toimi ihan mukiin menevästi, ei siis muutoksia autoon seuraavaan treeniin. Toisessa treenissä jo muutaman kierroksen jälkeen toinen takalinkeistä antautui. Vanttiruuvi oli porsinut irti pallokupista, ajo keskeytyi. Korjauksen yhteydessä huomasin vanttiruuvin olevan pallokupissa vain muutamia millejä, tämä johtui vantiruuvin lyhyydestä. Jouduin setuppia muuttamaan siten, että koko linkki olisi lyhyempi jotta kierrettä olisi tarpeeksi pallokupin sisällä, se oli kompromissi.

Alkuerät

Luottavaisin mielin ekaan alkuerään. Rata oli vielä hieman kostea ja tiesin, että ekalla pitää onnistua, rata kun on parhaimmillaan. Ajoin ekalla kierroksella tuuppien pohja-ajan. Ajettiin kuitenkin pisteistä joten vielä piti saada ajettua toinen hyvä tulos jotta piikkipaikka finaaleihin heltiäisi. Toisella alkueräkierroksella auto rikkoontuu whoops-osuuksilla, etupään linkistä kuulaosa katkeaa ja ajo keskytyy. Kolmannella kierroksella ajo meni yliyrittämiseksi ja olin toiseksi nopein, muutama paha kämmi. Kauempaa tulleet innokkaat SC-kuskit alkoivat lämmetä radalle ja tulospaineet kasvoivat, erityisesti Kotkasta Ville Jalkanen ja pääkaupunkiseudulta Jon Lindgren. Viimeisestä eräkierroksesta tulee ratkaiseva. Villellä oli kolmen kierroksen jälkeen piikkipaikka toisen ja kolmannen kierroksen voitoista, mutta minulla oli paras tulos ensimmäiseltä kierrokselta. Neljäs eräkierros pitää voittaa jotta saan piikkipaikan finaaleihin. Ville ei parantanut, mutta Jon paransi, aika oli kuitenkin 9 sekuntia minun viimeistä hitaampi ja olin alkuerien nopein,ensimmäisen ja viimeisen eräkierrostuloksen turvin. Alkuerät olivat tiukkaa kisaamista, mainiota.

Whoops osuus radassa oli haasteellisin, jos se onnistui hyvin oli kierros jopa sekunnin luokkaan nopeampi. Tällöin tosin kaadon riski oli ilmeinen. Jos taas halusi ajaa varmasti oli siihenkin pari tapaa. Pääasiassa ajoin tyyliin 2+2+1+1+2. Osuus meni välillä myös 2+2+2+2 tyyliin ja toki välillä vain 2+1+1+1+1+2, riippuen kuinka hyppelyt lähti liikkeelle. Kaatoja ja läheltäpititilanteita oli myös paljon kyseisellä osuudella. Välillä mentiin upporikas/rutiköyhä tyyliin, mutta oli pakko, jos vaikka finaaleissa olisi pakko yrittää harakiritemppua. Ennen finaaleja nopein kierrokseni oli 26.995, joka jäi myös koko kisojen tuuppien nopeimmaksi läpiksi. Referenssitietona vielä – nelkkujen paras kierros oli karvan alle 23 sekuntia, nelkut olivat siis samalla radalla noin 3-4 sekuntia nopeampia, profiili on siis hyvinkin onnistunut.

Finaalit

Tähän mennessä en ollut auton setuppia vielä muuttanut. Rata oli kuitenkin sen verran kuivunut ja muuttunut pölyiseksi, että jotain pitää tehdä. Päätin aluksi kuitenkin vain huoltaa auton iskarit ja tarkastella muutenkin liikkuvia osia finaaleja varten. Vaimetimet olivatkin hieman ”hikoilleet” alapäästä joten huolto oli paikallaan. Ensimmäisen finaalin jälkeen muutin takalinkin sisäpäästä pidemmäksi (sisempi reikä) ja siirsin takavaimentimien yläkiinnityksen sisimpään reikään iskarituessa.

Finaali 1

Lähtö on vaikea, pölyinen rata tekee kiihdyttämisen vaikeaksi. Ensimmäinen finaali on muutenkin hankala, kun auto ei oikein käänny vedolla ja kun alkaa kääntyä tahtoo mennä pyörimiseksi. Mokailen sen verran, että putoan kakkoseksi ja saan tämän hädin tuskin pidettyä. Olin ensimmäisen finaalin toinen. Vaihdoin käytössä oleet takarenkaat eteen ja uudet taakse. Olin tähän asti ajanut rengastuksella HB:n Megagrid renkaat takana ja edessä Blitz:n vakiot Maxxis Trepador renkaat. Kahteen jälkimmäiseen finaaliin siis täysi kierros Megagrid renkaita alle. Vaihdoin takarenkaat eteen vaikkakin olivat kuin uudet.

Finaali 2

Toinen finaali on parempi, nyt auto kääntyi terävämmin ja loogisemmin. Ei tarvinnut odotella, eteenkin tekonurmiosuuksilla. Pölyisillä saviosuuksilla kaasupolkimen kanssa sai olla todella tarkkana. Ville ja Jon koomaili takanani kuitenkin sen verran, että sain aika levollisesti ajaa tämän finaalin voittoon. Dramatiikkaa ei kohdalleni osunut, sain samalla kaliproitua kuskin uudelle setupille.

Finaali 3

Nyt jännitti, kisan voitto oli vielä auki. En muuttanut autoani mitenkään, joten kaikki oli kiinni kuskista. Alkuhässäköiden jälkeen pahin uhkaaja Ville oli pudonnut kolmanneksi ja Jon ahdisteli kärkipaikkaani. Pääsuoran jälkeisessä mutkassa tuli pieni peräänajo. Jon erittäin herrasmiesmäisesti jäi odottamaan, että pääsin jatkamaan matkaa, tämä kuvastaa erinomaisesti koko päivän rehtisyyttä. Tässä hässäkässä Ville sai meidät kiinni ja Jon putosi kolmospaikalle. Ajettiin useita kierroksia ihan jonossa ja yritettiin kukin välttää virheitä, ajettiin silti ihan limitillä, aivan fantastista kisaamista. Viimeinen kierros lähti ja ajattelin, että nyt pidetään ajolinja tiukkana ja kruisataan voittoon – ja mitä TAKAPYÖRÄNI PUTOAA RADALLE! 😯 Ville ajoi voittoon ja Jon heti perässä kakkosena, oli finaalin kolmas vaikka en täyttä viittä minuuttia saanut ajettua.

Hienosti lentää

Siihen jäi, ei kulje jos toinen vetävistä pyöristä ottaa lonkkalepoa.

Fiilikset kisan jälkeen

Saatuani auton ja renkaan varikolle oli fiilikset kahtiajakoiset. Miksi en tarkistanut pyöränmuttereita, tosin karhennettujen muttereiden ei pitäisi päästä aukeamaan, ellei pyörän hexin pinni katkea. Jokin syy piti mutterin karkaamiseen olla. Myöhemmin Miksu (btw: päivän nopein nostaja) löytää vielä mutterin radalta. Syykin moiseen vahinkoon löytyy, muuterista oli kierteen kadonneet. Tarkempi syyni vielä osoitti kierteiden olevan pyörän akselissa :roll:. Alumiinimuttereiden elinikä on siis rajoitettu, kierteet vain väsyvät jatkuvassa availussa ja kiristelyssä, ruuvilukitekkaan ei olisi auttanu. Mielenkiintoinen juttu muuten se, että vaikka rata oli huomattavasti liukkaampi finaaleissa, niin paras kierrokseni oli silti 27.027, eli todella lähellä aamupäivällä ajettua. Tarkoittanee siis sitä, että setuppimuutokset olivat jotakuinkin linjassa olosuhteiden muutoksiin nähden.

Hopeamitali kotiin viemiseksi

Syyllinen 🙂

Kierteet olivat jääneet akselille

Sc2-10 luokan mitalistit, Vasemmalta oikealle allekirjoittanut (Hopea), Lingren Jon (Prossi), Jalkanen Eetu (B-Fin voitto) ja Jalkanen Ville (Voittaja)

SC4-10 luokan mitalistit, vasemmalta oikealle, Jämsä Kai (Pronssi), Pyhältö Mikko (Hopea) ja Björkman Tomi (Kulta), tylyjä olivat isännät, käyttivät kotikenttäedun härskisti ja veivät kaikki mitalisijat järjestävälle seuralle 😉 .

SC-Autoilu

Ajoin ensimmäistä kertaa SC-tuupilla ulkokisoissa ja tämä oli toinen kerta ikinä sc-autolla ulkoradalla. Täytyy näin heti alkajaisiksi todeta, että oli ihan pirun mukavaa touhua. Stressaavaa moottorien pärinää ei ollut ja muutoinkin autot ovat kivan näköisiä, sekä ajaa, että katsella. Hieman jäi harmittamaan kolmannen finaalin epäonni, mutta hopea ei silti ole häpeä. Kilpakumppanit olivat tällä kertaa parempia, hieman draamaa se tarvitsi mutta se on sitä ns. ”motorsporttia”. Joskus tekniikka pettää vaikka olisi kuinka huolellinen. Sattumalla on sijansa, tällä kertaa minun olkapäällä 😆 Oli myös hienoa nähdä useita juniorikuskeja, eivätkä ollenkaan päästäneet varttuneempia helpolla.

J.Parjanen, tärkeä voimavara TUA:n puuhamiehistössä.

Keskusteltiin myös PRCA:n puuhamiesten kanssa tulevan talven kuvioista ja ajateltiin laittaa SC-autoille neljän osakilpailun talvisarja pystyyn. Yksityiskohdista ei vielä tämän enempää keskusteltu, mutta herkkua on SC-kuskeille talvella kuitenkin tulossa.