Kisaraportti: Kisaviikonloppu Ylistarossa, luokkien LS-5 ja GT-8 kausien avauskisat.

Itse lähdin aloittamaan toista kokonaista kautta luokassa GT-8. Ylistaron tuplakisa ajettiin 30.6.2012 ja 1.7.2012, MP-Lift nimisen yrityksen asvaltoidulla piha-alueella. Lyöttäydyin Haapsaaren matkaan, koska hänellä oli sama koitos edessä LS-5 luokassa. Näin matka ja yöpymiskulut jotakuinkin puolittuisi. Keliennuste lauantain kisalähtöihin oli luokkaa erittäin sateinen, mutta sunnuntain kisalähtöihin lupasi kuivaa pouta säätä. Kauden sadekisakorttiakaan ei oltu vielä leimattu, joten nokka kohti sateista Ylistaroa oli edessä. Oli siis syytä pakata kuivaa vaatetta, sadevarusteita – niin kuskille kuin autollekkin.

Löpinöitteni lopuksi, roppakaupalla kuvia molemmilta päiviltä. Heikoimmat otokset luonnollisesti karsittuna pois.

Lauantai

Treenit ajettiin kuivassa, auto oli tolkuttoman puskeva tattiksen säätöjen jäljiltä. Pitoa ei ollut siis liikaa, kuivat treenit olivat kuitenkin kultaakin arvokkaammat sunnuntain lähtöjä silmällä pitäen, joten tuli haettua säätöjä toiseen treeniin. Tästä alkoikin järjetön ongelmasuma, vaihteiston yksisuuntalaakeri alkoi temppuilla. Vaikka sitä kuinka pöydällä hypisteli, vikaa ei saanut esille, vika ilmeni vain ajaessa. Yksisuuntalaakeri ei siis napannut kiinni silloin kuin piti. Sama jatkuin kolmen eräkierroksen verran, ja olin tuloksissa neljäntenä. Viimeiseen alkuerään sain Hattuselta korvaavan yksisuuntalaakerin. Ero oli siinä, että ”Germany” teksti vaihtui tekstiin ”Japan”. Neljännessä alkuerässä aski pelasi kuin sveitsiläinen kello, tai japanilainen nitromoottori. Myöhästyin kuitenkin neljännen AE:n lähdöstä ja tuomaristo rokotti siitä minua vähentämällä tuloksestani yhden kierroksen. Tulos olisi oikeuttanut paalupaikkaan, mutta tuloskorjauksen jälkeen tontti oli edelleen neljännessä ruudussa. Korjaus ei tavallaan mennyt ihan oikein. Oikeasti loppuajastani olisi pitänyt vähentää ne sekunnit jotka myöhästyin, ei vain raa’asti poistaa yhtä kierrosta. Tosiasia oli kuitenkin se, että myöhästyin lähdöstä ja tulosta piti sen mukaan korjata.

Finaalissa nelospaikalta nousin nopeasti kakkospaikalle, ja siitä johtoon, kun siihen asti johtanut Kuronen joutui keskeyttämään samaisesta syystä jonka kanssa itse olin painiskellut koko aamupäivän, ja vähän iltapäivääkin. ts. aski leipo. Voitin lauantain sateen kyllästämän finaalin Sweepin Battlestar krossirenkailla kolmen kierroksen marginaalilla. Tulos 106L @ 40min, paras kierrosaika 21.031 @ lap 12. LS-5 luokassa nopein kierros oli 23.062, Juha Rouskun toimesta.

Lauantain draama liittyi oikeastaan kahden TeamC kuskin yksisuuntalaakerien ongelmiin. Hämmästyttävintä kisassa oli se, että järjettömän märistä olosuhteista huolimatta melkein kaikki autot tuli maaliin asti ilman mitään suurempi ongelmia. GT-8 kuskit ainakin hanskaa vesikelien vaatimat suojaukset! Uskomattominta oli se, että Ko Propon radioni ei ottanut yhtään nokkiinsa vaikka en mitään muovikassisuojia käyttänyt sateisella ajajakorokeella, välillä katoksen (peräkärryn) katolta loiskahti vettä niskaan, kuin saavista kaatamalla. Karmea keli ajaa, mutta opettavaista 🙂 Lauantai-ilta meni mukavasti kuivatellessa kamoja hotellihuonessa. Siinä lomassa tuli huollettua autokin…

Corvette C6-R "4×4 Forrester"

Sunnuntai

Edellisen päivän lauantain kuivien treenien säätökokemuksien jälkeen heitin säädöt hieman uusiksi. Sunnuntaiaamuna rata oli hieman nihkeän kostea. Sweep:n kuvioitu GT-rengas oli osoittautunut hyväksi ”intermediate”-renkaaksi. Eikä se vesikelilläkään huono ollut, Korvenmaan Matti sen todisti. Toisessa erätreenissä sweep alkoi ”sulaa” alle, joten ekaan alkuerään laitoin sitten lauantain treeneissä käytössä olleet GRP:n kumit alle. Ajoinkin niillä kaikki AE-lähdöt. Ajoin kolmessa ensimmäisessä alkuerässä pohjat, parantaen aina edellistä tulostani. Viimeiseen sain vihdoin auton hieman jopa yliohjaamaan, ja auto tuntui superhyvältä. Kone oli koko päivän pitänyt hieman ”rapeaa”- ääntä, ja oli oikukas saada käyntiin. Oireilu realisoitu neljännessä alkuerälähdössä. Kiertokangen alalenkin laakeri sanoin ”naks”, kone siis leipoi. Voi olla, että se oli edellisen päivän sadekeleistä ottanut poroa sieraimeen, tai sitten säätötapani ottaa ns. kaikki irti ja vähän päälle toi koneen kilsat täyteen.

Siitä turboruuvista kun aikansa vääntää, se sanoon "kiitos riittää" 😀

Onni oli siinä, että kone leipoi tässä kohtaa, koska se olisi voinut leipoa myös finaalissa, ja olisin keskeyttänyt. Nyt piti vain finaalilähtöön poimia jostain uusi pata. Hoffman luopui omasta sisäänajetusta PR:n koneesta ja pääsin ajamaan finaalia. Kone oli mielestäni, jopa entistä parempi. Siirsin kuitenkin kaasuttimen omasta hajonneesta koneestani Hoffalta saamaani, jotta vältyin ylimääräiseltä säätämiseltä. Otin neulaa kuitenkin meisselihahlon puolikkaan verran auki, ja suurensin tuulilasin aukkoa. Kone oli uskomattoman hyvä, nyt siinä oli sellaista ”kolmannen vaihteen” efektiä huippukierroksilla. Samanlaista kuin Kouvolan kisassa 2011, Alpha Plus moottorilla. Ajoin kisat 6,5mm kurkulla (LRP) ja Novarossin 2052 pillillä, konehan oli Precirotate D5.

Lähdin sunnuntain finaalin paalupaikalta ja alun pienien vaikeuksien jälkeen ajoin voittoon 6 kierroksen marginaalilla. Tulos 129L @ 40min, paras kierrosaika 17.480 @ Lap 106. LS-5 luokassa nopein kierros oli hieman vajaa 18 sekuntia. Sunnuntain kisassa oli Hattusella ja Korvenmaalla myös 18s alitukset kierrosajoissa.

Sunnuntaina kisassani ei ollut yhtään dramatiikkaa, lukuun ottamatta tuota poikinutta konetta. Harmilillisesti Kuronen joutui sunnuntainakin jättämään finaalissa leikin kesken, nyt Pekalle kertyi ajoa kokonaista 20 minuuttia. Hopeatilasta olisi voinut tulla hyvä taistelu Matin ja Pekan välillä. Tekniset ongelmat syövät miestä, ja toivottavasti motivaatio löytyy elokuun jälkimmäisiin kisoihin Hyvinkäälle ja Kouvolaan. Kyseiset radat ovat mahtavia GT-8 autoille 😛

Lopuksi

Omalta osaltani kisat menivät nappiin, kaksi kisaa ja kaksi voittoa. TeamC osoittautui nopeaksi GT-autoksi, mutta pienet epäluotettavuus aspektit luovat pilviharsoa auton ylle. Yksisuuntalaakerin luotettavuusongelmat nousivat pintaan muutamilla kuskeilla. Tähän onneksi löytyy korvaava osa, ainakin Kyosho Evolvan laakeri kesti minulla, vahva luotto myös AVID RC:n laakerille, pitää vielä testata paremmin erikseen. Myöskään erittäin lyhyt sisäinen välitys ei sovi suomalaisille radoille. Vakiovälityksellä krossikoneiden kierrosluvut menevät heittämällä yli kriittisen rajan (toki tämä on säätäjästä kiinni), ja koneet ovat hurjan kovilla. 1:4.3 sisäinen välitys ei tee asiaa helpoksi, toki kovalla pidolla auto ampuu kuin rusakko makuulta. Olisikin mukavampi nähdä se tavanomaisemmalla 1:3.3 välityksellä. Itse olen ratkaissut lyhyen välityksen suurentamalla pinioneja, löysin sopivia rattaita HPI:n valikoimista (Nitro RS4). Auto on kuitenkin hintaansa nähden erittäin kelpo GT-auto, ja muutamien eurojen lisähankinta yskisuuntalaakerin korvaamiseksi ei liene suuri este, tärkeintä lienee se, että siinä ei lue ”Germany”, vaikka vastaavan valmistajan laakerit ovat pelanneet esim: TP-10 luokassa mainiosti. Liekkö huimat kardaanilinjan kierrosluvut osasyynä vaihteiston ongelmiin, mene ja tiedä, henkimaailman juttuja.

Krossirenkailla ajaminen sai osansa kriitiikistä, ja olen samoilla linjoilla – ne tulisi kieltää. Ainakin nyt kun Sweepin kuvioitu rengas osoittautui hyvinkin kelvolliseksi sadekelin renkaaksi, kuivalle ja lämpimälle kun se on liian pehmeä, toki olisihan Sweepillä tarjota kovempia seoksia. Sweep:n 45 shoren rengas täyttää aukon GRP:n renkaan puutteesta, sweep toimii hienosti kosteilla ja/tai kylmillä keleillä, GRP:n ollessa tällöin täysin kelvoton rengas tällöin. Kuivalla ja vähän lämpimämmillä keleillä puntit kääntyvät aivan päinvastaisiksi.

LS-5

LS-5 kisailua tuli myös seurattua tiukasti, olihan sarjaa ajamassa kaksi ”Turkulaista”. Juize ja Sami ajoivatkin itsensä molempina päivinä a-finaaliin, ja sunnuntain kuivan kelin kisa huipentui Samin hopeatilaan! Vitosautoilu näytti sen sorttiselta, että tiedä vaikka… Onnea myös uudelle LS-5 osakilpailuvoittajalle, Juha Rouskulle. Juha otti voittotuuletukset isolla kädellä, aivan mahtavaa! Sadekisan trilleri huipentui viimeiselle kierrokselle, oli hienoa olla todistamassa tuotakin, vaikka kaatosateessa nostajan ominaisuudessa seisoskelin.

Kiitokset Ylistaron järjestäjäporukalle ikimuistoisista kisoista, Jupen selostukset ovat maailman luokkaa, ja eipä tarvinnut juuri epätietoisena tilanteesta kisaa ajaa. Eteenkin tsemppaukset alkuerissä oli hienoa. Kädenpuristus myös kaikille jotka antoivat lainaksi starttipoksiaan, erityisesti Rikulle ja Pekalle. Viikonloppuna minulta porsi yhteensä kolme moottoria, yksi autosta ja kaksi starttipoksista 😉 Kiitos myös Korvenmaalle ja EuroRC:n varaosapakille, ei ollut vaaraa, että osat loppuisi kesken… RacersRCshop:n tarvikepakki oli myös tarpeen, eipä tullut sitäkään "tupperia" turhaan mukana raahattua.

Seuraavaksi kisatunarointini jatkuu Jyskylässä, M8-luokan kisoissa. Saa nähdä tuoko tämä 2D "krossailu" tulokseen apuja.

PS: Rouskun veljeksien mobiilisauna on aivan tajuttoman hyvä!