Kauden avauskisat Hyvinkään asvalttiradalla, luokissa TP-10 ja GT-8

Havauhduin ilmoittautuessani seuraaviin kisoihin, että edellisen kisan tarina on julkaisematta. Tässähän se siis nyt on. Hyvinkään rata oli viimekaudelta tuttu, joten liiemälti rata ei jännittänyt. Lauantain TP-10 kisaan ilmoittauduttiin ”treeni” mielessä, koska tähtäimessä oli sunnuntain GT-8 luokan avauskisan voitto. Tavoitteet olivat siis suhteellisen selvät, TP-10:ssä tavoite oli ajaa täydet minuutit, ja GT-8 luokassa voitto. GT-8 luokan osalta panokset olivat todella kovat, sillä moninkertainen TP-10 luokan suomenmestari Teemu Saarinen oli ilmoittautunut mukaan, kulkuvälineenä sama peli kuin minulla. TeamC GT8L ja Novarossin Rallygame moottori. Raapustelujeni lopussa jälleen kasapäin kuvia. Saa käyttää muussa uutisoinnissa, kunhan lähde säilyy. Kiitos!

Valmistelut

GT8 autoon luonnostelin talven aikana muutoksia pohjalevyyn, ohjaukseen ja rungon jäykistimiin. Pari viikkoa ennen kisaa nämä sitten operoin autoon. TP-10 autoa (Xray NT1) tyydyin vähän huoltamaan, iskareissa oli jotain outoa. Viikkoa ennen kävin sitten kotiradalla pöllyttämässä siitepölyä ja autot toimivat suhteellisen jotenkin, joten nokka kohti Hyvinkäätä.

Lauantai TP-10 kisa (lyhyesti)

Aamupäivän aikana lämpötilalukemat kohosivat mukavalle tasolle. Sadepilvi tuli sitten vasta sunnuntaina.

TP-10 osalta homma oli toisintoa edellisiltä vuosilta, alkuerissä top 10 tietämillä, semeistä finaaliin ja finaalissa sitten hieman vielä sijoitusta paranneltiin, yleensä siksi, että muilla oli enemmän teknisiä ongelmia kuin minulla (tämä ei tarkoita sitä, etteikö minulla niitä olisi ). Näin kävi siis tälläkin kertaa, alkuerissä 9. sija, ja finaalissa sitten sijan verran parempi, eli 8.

Renkaiden sorvausta, TP-10 luokan ja mattiksien ihan oma juttu…

Se missä homma meni täydellisesti nappiin, oli rengasvalinnat ja sorvaukset, renkaan kulutus oli todella hienosti hanskassa. Sehän on  TP-10 luokan vaativin osa-alue, laskea ja arvioida renkaiden kulutusta. Se missä sitten mentiin metsikköön oli auton lähtökiihtyvyydessä. En saanut autoa millään ampumaan ulos kurveista, välitysjumppa meni siis metsikköön niin että rysähti, olin ymmälläni, koneen piti olla pyssy! Toinen pienempi kädetys meni autojen säätöjen kanssa. Painin finaaliin asti rajusti aliohjaavan auton kanssa. Finaaliin löytyi sitten oikeat säädöt, mutta ajaminen oli vaikeaa aluksi, auto oli rahtusen liian yliohjaava. Finaali olikin vaihteeksi taas sellaista kaaoksen hallitsemista, auto oli toisinaan ruohonleikkurina, mutta eniten harmitti auton veltto lähtökiihtyvyys. Finaalin loppupuoli kuitenkin alkoi sujua ihan mukavasti ja kisa sai kohtuullisen mukavan päätöksen. Paremminkin olisi voinut mennä. Finaalissa paras kierrosaikani oli 20,5 sek. Kun taas verokkina kisa nopein kierros oli 19,52 sek. Sami Munck:n ajamana. Kisan voitti Teemu Saarinen, toinen Sami Munck ja kolmas Panu Vehniäinen, joka ajoi kisa läpi ilman mitään murheita.

Lauantaina nähtiin myös C-8 luokan autoja rataa kiertämässä, hurjaa menoa…

Yöpyminen hoidettiin tyylikkäästi Cumulus Hyvinkäällä, tällä kertaa titi-nalle tuli jo kymmeneltä…

Sunnuntain GT-8 kisa

GT-8 Luokassa uusi rengas oli muutos edelliseen kauteen. Renkaasta oli kahdellaisia kokemuksia, toiset sanoivat reilusti nopeammaksi ja toiset taas ei. Yleisesti oltiin myös sitä mieltä, että rengas kului paljon nopeammin. Näin kisan jälkeen sanoisin, että en huomannut oikeastaan suurtakaan eroa vanhan ja uuden välillä, uusi oli ehkäpä hieman nopeampi.

GT-autoon tuli hommattua uusi moottori, Novarossi N21R7 Rally game. Siihen passelisti sopiva pilli löytyi entuudestaan (2052). Moottori sisäänajettiin kotiradalla, ja ensitunnelmat osoittivat koneen olevan selkeästi edeltäjäänsä tehokkaampi ja nopeampi (Precirotate D5), kaasuvastekin oli paljon lineaarisempi. Lähtökohtaisesti GT-8 kauden alku näytti lupaavalta, vanha auto, uudet muutokset, uusi kone ja uudet renkaat.

Alkuerät

Kisapäivänä tykitin kolmanteen alkuerään asti pohjatuloksia, mutta Teemu Saarinen ajaa kolmannella alkueräkierroksella pohjat, tiputtaen näin minut pois paalupaikalta. Itse lähdin luonnollisesti tätä haastamaan, ero oli vajaa 2 sekuntia, ei siis mahdoton paikka jos ajan puhtaan 5 minuuttisen. Autoni oli näet rahtusen nopeampi.

Kolmannella alkueräkierroksella autoon tulee samanaikaisesti kaksi vikaa, todella erikoinen juttu. Ensin lähtee jarrut ja sitten takaveto, auto on käytännössä ajokelvoton ja kolmas tykitys jää väliin. Jarrujen pettäminen oli aika selkeä tapaus, TeamC:n uudet jarrulevyt ovat käsittämättömän heikot, levyt katkeaa!!! Minulla ne toimi vajaa 8 minuuttia, Saarisella vastaavat levyt pelasivat alle minuutin. Takavedon katoamisen syy löytyi kadonneesta pidätinruuvista takakardaanilta. Ensimmäistä kertaa vuosiin moinen ruuvi karkaa minulta.

Jossakin alkuerässä auton takavetoakselille oli kiertynyt pätkä rautalankaa.

Neljänteen alkuerään lähdettiin sitten latauksella. Autoa piti vielä säätää jotta saisin sen terävämmin kääntymään, nyt pieni aliohjautuminen sisään oli huolena. Arposin säätöjen kanssa ja metsään meni, tein keulasta hieman löysemmän, jotta se ”taittuisi” nopeammin sisään. Näin kävi, mutta aliohjautuminen oli jäätävää kaarteen keskivaiheilla. Säätö oli siis ”oikea” mutta silti niin väärä, keula ei jaksanut kantaa autoa kaarteen keskivaiheilla, jossa paine on kovin. Tulen näet monesti jarru päällä kaarteeseen sisään. Neljäs alkuerä ei siis tuonut parannusta tulokseeni ja ensimmäisen alkuerän tulokseni jäi parhaana voimaan. Se oikeutti finaalin lähtönumeroksi numeron kaksi.

Jerry ottaa huikkaa…

GT-8 kisat ajetaan LS-5 luokan yhteydessä, kuvassa Juha Rouskun ohjastama Contrast RC:n ajokki. Juha voitti LS-5 luokan ensimmäisen SM-lähdön.

Finaali

Ennen finaalia oli tiedossa säätöpohdintaa. Muutin auton takaisin siihen missä se oli ennen neljättä alkuerää, nyt vaihdoin medium takajouset hard jousiin. Ajattelin tämän korjaavan aiemman erheen. Tämän jälkeen menikin paletti sitten aivan uusiksi. Iski vähän rankempi sadekuuro yli rata-alueen ja pesi mennessään pidon radasta.

Kurosen Pekan raketti, jossakin vaiheessa päivää.

Autoon kuitenkin vaihdettiin vain vesikelin renkaat, eli Sweepit, arposin jonkinaikaa vesikelin koneen vaihtoa, jos sade ei taukoakkaan. Sade lakkasi mutta rata oli kauttaaltaan märkä ja hieman lätäköitä siellä täällä. 5 minuutin lämmittelyn aikana rataan alkoi muodostua kuivia läikkiä, ja mekkari päätti vaihtaa autoon kuivan kelin renkaat.

Finaalin lähtö on osaltani kaaos, muut menivät lähdössä vasemmalta ja oikealta ohi, Sweep tarjosi alun olosuhteissa huomattavasti parempaa pitoa. Saarisen Teemu aloitti vesikelin renkailla vahvasti, itse rypistelin autojoukon puolen välin paikkeilla, myöhemmin Teemua kohtasi tekniset vaikeudet ja kisa muuttui ”harrasteluksi”, pahin haastettavani oli ulkona, harmi!

Radan kuivuessa vauhtiini alkoi GRP:n renkaiden myötä syntyä selkeää nopeusetua muihin nähden ja otin kärkeä kiinni. Kämmään kuitenkin todella pahasti ohitusyrityksessäni Hoffman:n Petristä, vedän auton nurinperin kanttarista, Petri ajoi tällöin toisena. Mekkari käy kääntämässä auton pyörilleen ja taistelu jatkui. Pääsin kierroksen läpi, niin auto sammuu, tankki on tyhjä, ”WTF justhan mä kävin tankilla”.

Hoffa oli löytänyt jostakin miehekkään lämpöpuhaltimen  Hoffan ajokkina on Kyoshon Inferno GT-2.

Nippuside tankin korkissa oli vetänyt asvalttia vasten korkin auki ja loppu onkin sitten arvattavissa. Käsittämätön kuvio! Vauhdilla tankkiin mökälientä ja taas mennään, olin ehkäpä jälleen letkan puolivälin paikkeilla. Loppu oli tarkoitus ajaa limitillä ilman virheitä. Olin kohtuu pian kakkosena ja kisaa sillä hetkellä johtanut Pekka Kuronen oli tähtäimessäni, eroa oli kuitenkin vielä kokonaista kaksi ratakierrosta (~44sek). Ajan varmasti ja ero pieneni sopivalla tahdilla. Viimeinen ja tärkein ohitus tapahtuu varikon jälkeen. Ollaan Pekan kanssa samalla kierroksella, eroa ehkä noin 10 sekuntia. Pekka otetaan viimeiselle tankille, ja minulla on sama edessä. Mekkarini huutaa autoni samaan aikaan tankille, suorittaa tankkauksen supernopeasti ja ohitan Pekan heti varikkosuoran jälkeen, olin kärjessä. Tiukempi ottelu kisan voitosta ratkeaa valitettavasti siihen, että Pekan auto sammuu varikkosuoran jälkeen ja mekkari joutuu käynnistämään koneen uudelleen. Olisi ollut kyllä huikeaa vääntää viimeinen viisi minuuttia taistellen.

Ennen vesisadetta kelit olivat vielä tällaiset!

Ohittamisesta muuten jäi vielä mieleen sellainen, että se on joskus todella vaikeaa kun nopeuserot kurviin sisään on suuret. Taisin ainakin pariin muuhun kuskiin osua tahtomattani, siitä vielä näin jälkeenpäin pahoittelut.

Vertailua

Kaudella ’12 Hyvinkään paras kierrosaika oli 21,7 sek (By Jani Hovi) ja paras tulos oli 14 kierrosta, siten että kaikki kierrokset olivat 22 ja risat (By Minä). Tänä vuonna laulu oli toinen, paras kierrosaika ei parantunut paljoakaan, ollen 21,636 sek (By Minä), mutta 22 sekunnin alituksia tuli todella paljon. Äkkiä voisi sanoa, että rataa kierrettiin viimekauteen nähden keskimäärin noin sekunnin nopeammin. Finaalissa sateen huuhtelemalla radalla paras kierrosaikani oli 22,127 sek., joka jäi myös finaalin nopeimmaksi.

Saarisen Teemun tulos alkuerissä oli kuitenkin nopein 14L 5:09.935, minulla oli 1,8 sekuntia hitaampi. Koitin etsiskellä kauden ’12 alkuerätuloksia, mutta en löytänyt. Muistan kuitenkin, että 14L tulos oli hilkulla. Tässä kisassa moiseen pystyi kolme kuskia, tarkoittanee siis sitä, että tämän kisan kolmas alkuerissä (Hoffman) olisi ajanut viimevuonna paalulle, nopeudet ja taito ovat kasvaneet!

Kisan top 3

1. Jethro Lehtojärvi
2. Pekka Kuronen
3. Riku Forström

Kiitokset Hyvinkäälle vaiherikkaista kisoista. Oma suoritukseni oli vaihteeksi aikamoista sähläystä 😉 Kiitokset myös EuroRC:lle tuesta ja veljelleni mekkausavusta.

◄ 1 2 3 4 ... 8 ►