Asvalttikauden avaus, kisailua TP-10 ja LS-5 luokan parissa.
Ennen kauden avausta
LS-5
Talven aikana minulle tarjottiin vuoden 2014 mallista RS5-Modelsportin hiilikuitu autoa ja viellä sellaisella ajatuksella että siihen oli pakko tarttua, täten siis kauteen ’14 verrattuna ajokkini vaihtui. Edelliselle HARM SX3 08/09 mallille löytyi koti hyvän ystäväni luota ja täten sarjaan saatiin yksi innokas kuski lisää.
Talvi menikin uudelleen rakentaessa RS5 T14 autoa jarrut olivat melkoisen kuluneet ja takapäässä ei mielestäni ollut riittävästi säätövaraa. Analysoin myös auton jousitusgeometriat ja ”säädöin” auton ensin tietokoneella mielestäni kohdalleen tämäkin prosessi vaatii osien valmistamista etupäähän.
Tähän päälle vielä hieman moottorin tekemistä ja muuta aiheeseen liittyvää puuhastelua ja sitten loppu olikin sitkeää kauden aloituksen odottamista. Ennen ensimmäistä kisaa tarvitaan kuitenkin rutkasti ratakierroksia uuden auton luonteen opetteluun. Tattarisuolla tulikin vierailtua useampi kerta ja auto tuntui joka kerran jälkeen paremmalta. En muista milloin viimeksi olisin näin paljon testannut, toki autossa oli mukana ihan omia ajatuksia, niin lienee tämä silloin paikallaan.
Ennen kauden alkua käytiin kuluttamassa renkaita Tattarisuon radalla…
Kisaviikolla saapui tuoretta rinkulaa laatikkokaupalla Italiasta 🙂
TP-10
TP-10 luokka oli aika pitkään ”ehkä”-statuksella, mutta sarjaan osallistumisen sinetöi Xray:n uusi NT1’15 malli, autoon oli uusittu koko runko vaihtamalla muovinen bulk-rakenne muiden autojen mukaisesti alumiiniseen. Eipä sitä sitten auttanut kuin laittaa TP-10 kalusto myös uusiksi. Uusi moottori ei ehtiny kauden alkuun, joten paikalle ruuvailtiin varakone joka oli pääsääntöisesti palvellut vesikeleillä.
TP-10 varten sorvattiin renkaita useampi setti valmiiksi.
Kisapäivä
Aamun sarastusta matkalla Hyvinkäälle lauantai aamulla noin klo 5:30
Kauden avaus LS-5 luokassa oli poikkeavasti Hyvinkäällä, TP-10 kauden avaus oli Kuusalla joten TP-10 kauteni aloitin 2.osakilpailussa. Kuusankoskelle ei aikataulu antanut myöden. Autot olivat kuitenkin suhteellisen hyvissä kuosissa joten sikäli ei näiden osalta tarvinnut hirveästi murehtia. Kisaviikonloppu alkoi lauantaina TP-10 merkeissä, joten lähdin Hyvinkäätä kohden lauantaiaamuna noin klo 5:00.
TP-10
Vakiomekkaria tai ehkäpä paremminkin vakiovarikkoavustajaa ei minulla ollut varattuna, mutta aamupäivän aikana Simo Ahoniemi auttoi ja iltapäiväksi viimeistään finaalihin Jaakko oli tulossa apuun. TP-10 luokassa vakioapuri on kultaakin arvokkaampi koska silloin kommunikointi on helposti hoidettavissa ihan pienin elein, mutta eipä tästä asiasta isoa murhetta onneksi tullut, kokemusta oli yllin kyllin tarjolla.
TP-10 oli kisana varsin vaikea, en saanut autoa oikein kulkemaan kuivalla. Xray oli helppo ajaa ja konekin jaksoi ainakin pääsuoralla kuljettaa autoa kovaa. Säätelin autoa sinne tänne päivän aikana mutta paras kierrosaika pysyä nippa nappa 20s päällä, muut kun painelivat lähes järjestään alle 20s kierroksia. Alkuerätulos jäi suhteellisen alas joten eipä siinä auttanut kuin jäädä odottelemaan semifinaalilähtöä ja yrittää tehdä siellä kaikkensa. Olen kuitenkin yleensä ollut suhteellisen tasainen kuski.
Alkuerien aikana saatiin ajaa kuivalla.
Onnekseni kuitenkin alkoi sataa vettä, se oli minulle ainakin TP-10 luokassa mieluinen noin niinkuin tuloksellisesti. Laitoin autoon äkkiä vesikelin säädöt ja kohti semiä. Lähdin semifinaaliin kuudennesta ruudusta ja olinkin jo muutaman kurvin jälkeen toisena, Antti Silvennoinen kärjessä karkasi alta ja minä turvallisesti kruisailin kakkospaikalla. Normaalisuoritus yltäisi mainiosti finaaliin. Jep! Jos jotain minuun tulee niin normaalisuoritus jäi haaveeksi. En siinä montaa minuuttia ehtinyt ajella kun moottori sanoo sopimuksen irti. Äkkiä mietin, että taas meni veivi, ei kyllä pitänyt oli sen verran vähän ajettu moottori. Myöhempi tutkimus osoitti ajatukseni vääräksi, koneesta oli mennyt kampiakseli poikki! Voi helvata, siihen jäi kisa. No uutta konetta kehiin ja matoa koukkuun seuraavaan kisaan.
Kisapäivä päättyy koneen leipomiseen, niin tavallista mulle… 🙁
TP-10 finaalin lopputulokset Hyvinkää 2015
- 1 Teemu Saarinen HyUA 113 45:14.047 A Finaali
- 2 Sami Munck TamUA 108 45:01.953 A Finaali
- 3 Tino Eriksson MäntsMK 105 45:03.598 A Finaali
- 4 Antti Silvennoinen HyUA 105 45:11.390 A Finaali
- 5 Jari Valkola PKSRCA 104 45:07.401 A Finaali
- 6 Joonas Hyvärinen PRCA 102 45:13.634 A Finaali
- 7 Henry Tanskanen UAU 98 45:22.394 A Finaali
- 8 Jiri Jokinen PKSRCA 49 45:08.203 A Finaali
- 9 Matias Kuusinen PKSRCA 37 21:34.531 A Finaali
- 10 Panu Vehniäinen TamUA 0 A Finaali
LS-5
LS-5 luokan ensimmäinen SM-osakilpailu ajettiin sitten sunnuntaina. Jälleen oli Hyvinkäälle aikatauluun lipsautettu SM-luokka ajamaan ensin ja sitten Minit. Itse mieluusti näkin nuo Minit ajavan ensin. Rataa oli edellisenä päivänä hangattu myötäpäivään, mutta kilpailuorganisaatio oli päättänyt muuttaa ajosuunnan vastapäiväiseksi. Se tuntui aluksi ihan kummalliselta ja teki mieli vaihtaa ohjainkin toiseen käteen. Parin treenikierroksen jälkeen rataan alkoikin jo tottua ja sitä oli oikeastaan ihan mukava rullata siihen suuntaan.
RS5 T14 mallinen LS-5 luokan auto renkaiden lämmityksessä.
Treeneissä vauhti olikin hyvinkin mukavaa ja vauhti riitti kärkitulokseen aina neljänteen alkuerään asti. Neljänteen alkuerään tein vikavalinnan renkaiden osalta ja samalla olin säätänyt kytkimen aivan liian kierälle. Ajaminen ei sujunut ja Vesa Rousku otti neljännellä kierroksellä TQ paikan 0,4 sekunnin turvin, Veskulla oli tällöin PMT X5/X3 renkaat alla. Huom! LS-5 luokassa ajetaan 10 minuutin alkueriä. Itselläni samaisessa alkuerässä PMT H07v2, joka oli siihen keliin hieman liian kova seos. Oma nopein tulos tuli aamun ekassa alkuerässä PMT H05v2 renkailla. Rata oli tällöin vielä sopivan viileä. Finaaliin lähdettiin siis lähtöruudusta 2.
Neljänteen alkuerään asti tilanne näytti hyvinkin levolliselta.
Keli oli kaikenkaikkiaan melkoisen kimurantti, kova tuuli ja pilvipoutainen keli muutti radan pitoa parhaimmillaan alkuerän aikana, välillä oli hieman liukasta ja välillä sai polkea ihan tosissaan. Ajo oli kuitenkin sellaista, että piti olla tajuttoman skarppina koko ajan. Viiden nopeimman harjoituksessa testasin H05v2 renkaita ja se tuntui tukevammalta vaihtoehdolta, joten päätös finaalirenkaasta tuli tehtyä.
Finaaliin lähdettiin tässä järjestyksessä.
Finaali
Finaalin alkulämmittelyissä rengas tuntui hyvältä ja nopealta, sitähän se myös oli finaalin ensimmäisen 10 minuutin aikana. Vesa Rousku lähti paalulta ja joutui luovuttamaan johtopaikkansa pari kolmen kierroksen jälkeen, Veskulla lähti auton perä hieman kirjoittamaan etusuoran alussa ja itse saan paremman lähtökiihtyvyyden, suoran toisessa päässä olin tätä myöden edellä. Siitä eteenpäin pidinkin kärkipaikkaa hallussani ja olin noin 15 minuutin kohdalla kerännyt yli 10 sekunnin kaulan toiseksi nouseeseen Tuomo Otsavaaraan. Tästä eteenpäin alkoikin sitten vaikeudet. H05v2 renkaat olivat lämmenneet liikaa ja autosta tuli hitaampi Tuomo alkoi lähestyä, Tuomo oli valinnut alleen H10/07v2 renkaat. Etumatkaani supisti vielä pääsuoralla seikkaillut kierroksella ohittettava ja jouduin melkein pysähtymään päästäkseni ohi ilman kolarointia. Tuomo pääsi tässä kohdassa ihan puskuriin kiinni, sitten alkoikin valtava puolustustaistelu, Tuomolla riitti pitoa ja minä tuskailin ylikuumilla renkailla. Pidin kuitenkin erittäin tiukkaa linjaa joten Tuomolle ei jäänyt tilaa ohituksille, mieletöntä vääntöä 25 minuutin kohdalle asti, jolloin hyvin epämääräisesti toimineet jarrut lukittuivat erittäin voimakkaasti. Kurvi menee pitkäksi ja Tuomo kurvaa sisäkautta reilusti ohi. Matkani jatkuu vielä reilu 3 minuutin verran ja päättyy sitten radan varteen. Toisen etupyörän ripustus petää ja ajoa ei voinut enään jatkaa. Jarrut olivat lämmittäneet pyörän navat niin kuumiksi, että ruuvilukite oli pehmennyt, loppu onkin sitten helppo arvata. Täytyy miettiä ko. ruuvien kiinnitys uudelleen, pelkkä lukite ei toimi. Hyvinkää ei petä, kauden ’14 Hyvinkää viikonloppu oli myös surullinen, ei se Hyvinkään vika tietenkään ole, mutta mieleen painuva sattuma. Hienoa oli että Antti Laurinkoski ylsi vihdon podiumille asti, Antillakin on tämän sorttiset tulokset odottaneet pitkään teknisistä murheista johtuen. Nyt koko 30 minuuttia meni ilman ongelmia ja se näkyy tuloksessa.
Maaliintulojärjestys
LS-5 Luokan TOP-3
- Tuomo Otsavaara (Keskellä)
- Vesa Rousku (Vasemmalla)
- Antti Laurinkoski (Oikealla)
LS-5 Vartuuneempien kuskien TOP-3
- Jukka Paavilainen (Keskellä)
- Kari Ikävalko (Vasemmalla)
- Jari Virtanen (Oikealla)
Kauden aloitus päättyi siis kahtiajakoiseen pettymykseen, kaksi kisaa ja kaksi keskeytystä. En tykkää. Oli kuitenkin kiva seurata ystäväni Jaakon touhuja, hän ajoi ensikertailaisena hienosti kuudenneksi ja taisteli SM-mitalisti Juha Rouskun kanssa pitkään, Jaakon taival vaikeutui kytkinongelmien siivittämänä. Jaakko oli kuitenkin ihan fiiliksissä LS-5 luokasta ja kisailusta. Niin se on, sitä ei ennen tiedä ennenkuin kokeilee 😉
Omat ajatukset näin myöhemmin on kahtiajakoiset, vauhtia riittää, mutta maaliin asti ei tahdo millään yltää. Aina löytyy jotain kummallista. Toki ajatuksia jäi hieman auton olemuksen muutoksiin, oltiin aika lähellä täydellistä, mutta jotain uutta saattaa taas pajastani putkahtaa…
Seuraavaksi ohjelmassa sitten onkin Tattarisuon rata Helsingissä, siellä onnetar on ollut sekä huonolla, että hyvällä päällä. Mielenkiintoinen viikonloppu tulossa ja sitä kun on kaksi kisaa ajanut kurapuolella nolla pidolla tässä välissä, niin jotenkin alkaa taas ratapuolen kisat tuntua jotenkin houkuttelevammilta.
Vertailuksi kannattaa tutkia kisaraporttia viime kaudelta Hyvinkää 2014 … erityisesti kannattaa tutkia tulosliuskoja. Tosin nyt ajettiin eri suuntaan.
Tommi Turku oli valtavirrasta poiketen valinnut autoonsa muun kuin BMW:n, mukava poikkeus. Yleisestikin näytti siltä, että moni oli tähän kauteen satsannut korien maalaukseen. Minusta aivan mahtava juttu!
Kiitos Hyvinkää, ehkäpä kaudella 2016 päästään maaliin 😉