M-Chassis rakentelua, Renault Alpine A110 ’71 Monte-Carlo Winner
Mini Competition säännöt uusittiin vihdoin M-Chassis säännöksi, joka salliin kilpa-autoalustaksi kaikki Tamiyan M-sarjan alustat. Etuveto minillä ajaneena minua kiehtoi ajatus ajaa vastaankaltaisella perusmuovisella autolla, mutta takavetoisena. Aloin tutkimaan mistä moisen M-06 runkoisen kärryn saisin. Lähdin rakentamaan kilpuria vielä ns. budjettinäkökulmasta jollainen luokan pitäisi lähtökohtaisesti olla.
Rakennussarjan tilailua ja muita komponentteja.
Katsanta kotimaisiin verkkokauppoihin tuotti sitä kuuluisaa ”ei-oota”. Tilaamalla toki saisi mutta miksi pyytäisin kotimaisen kaupan tilaamaan minulle jotain jonka voin hyvin tilata itsekin. Toisin sanoen päädyin tutkailemaan saksalaisia nettikauppoja, eikä se kotimainen toimittaja olisi ollut aikataulujen puitteissa mahdollistakaan.
Valikoimaa tutkailin lähinnä Hartlen ja Tamicon nettikaupoissa. Päädyin tilaamaan Renault Alpine A110 ’71 Korilla varustetun M-06 rungon, siis sen perusmallin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Alfa Romea Giulia Sprint, mutta Alpinessa on enemmän racingiä…
Myyntipakkaus on näyttävä, selkeästi tarkoitettu hyllylle esiteltäväksi.
Aidoisti linsensoituja tuotemerkkejä.
Laatikon kyljestä löytyi vielä vinkkejä virityksiin.
Jotakuinkin kaikki tarvikkeet autosarjan valmiiksi saattamiseen olikin jo omasta takaa, mutta sääntöjen mukainen moottori vielä puuttui. Säännöt antavat kaksi vaihtoehtoa, toista ei ole tainnut saada enää muutamaan vuoteen ja toinen moottori löytyy Hobbywingin valikoimista. Katsaus EuroRC:n nettikauppaan ja siellähän sellainen oli, hinta oli vain mielestäni aivan kohtuuton tavallisesta _sensorittomasta_ moottorista. Vastaavankaltaisia koneita saa euroopasta puolella kuluineen. Päädyin tilaamaan ulkomaan kaupasta, mutta euroopasta, samaisen moottorin combona, eli säätimen kera ja maksoin siitä kuluineen suurinpiirtein saman kuin pelkkä moottori kotimaasta.
Paketissa on paljon tavaraa! Onhan se radiota ja akkua vaille valmis ajoon, siis jos kasaamista ei huomioida.
Sääntökritiikkiä
Mielestäni sääntöjen kirjoittajat ovat menneet pahasti metsään moottorivalintaa tehdessään. Ensinnäkin moottorissa olisi saanut olla sensori. Tähän on kaksi perustelua, Tamiyan nykyisissä M-sarjan rakennussarjoissa on MUKANA harjaton sensorillinen nopeudensäädin joka ei toimi sensorittomissa moottoreissa, mutta harjallisessa moottorissa toimii. Nyt joutuu ostamaan säätimen erikseen sensorittomalle moottorille, joka nostaa aloituskustannuksia. Mielestäni parempi vaihtoehto olisi ilmoittaa lankamäärä ja nollaennakkosäädin, kiinteä välitys kun on kerran jo olemassa. Toinen kritiikin kohde on akku. Miksi ihmeessä sen pitää olla ns. pötkölipo, eli pyöristetyt kulmat. Jotenkin älyän tämän Classic luokassa mutta en compissa. Tällä akkurajoituksella ei taaskaan tehdä muuta kuin nostetaan aloituskustannuksia. Itsellänikin kun noita tavallisia tiiliskiviä on vaikka kuinka. Jos halutaan jotenkin akkupuolella miettiä ”tasapäistämistä”, niin ilmoitettaisiin vain maksimi kapasiteetti. esim: 5000mAh. Ymmärrän toki, että M-05 runkoon ei ilman jyrsintää neliöakku mene, mutta compissa kun sattuu olemaan niitä muitakin vaihtoehtoja. Sallitaanhan M-05 runkoon laitettavaksi vanttiruuvit ylälinkkeihin. Kolmas kritiinkin kohde on ajoformaatti; nousufinaalit ja a-finaali kaksikertaisena, WTF. Säännöt eivät kuitenkaan kauheasti evästä laskentaperusteita. No kaipa ne sitten selviävät, nopein kuitenkin voittaa, toivottavasti.No, se siitä. Niillä mennään mitä sääntöjen kirjoittajat ovat päättäneet. Olisi vain joskus kiva kuulla perusteluja.
Korilistalle saisi sallia kaikki M-rungoille tehdyt korit. Markkinoilla on upeita koreja nykyisen korilistan ulkopuolella, esim: HPI:lta ja ABC Hobbyltä.
M-Chassis säännöt löytyvät täältä.
Rakentelu
Palataanpa takaisin itse autoon. Rakentelu oli rc-auton ja mallailun puolimaastossa. Auto on käytännössä lähestulkoon ”ämpärimuovia”, sisältäen vain niukasti metalliosia. Varsinainen kokoaminen on yksi muiden joukossa, ei mitään merkille pantavaa. Vakiotoimituksessa ei ole kuulalaakereita ja ne kannattaakin siihen heti alkujaan asentaa. Vakioiskunvaimentajia ei voi iskareiksi kutsua, ne ovat pelkät jouset, joten lienee järkevää myös heti alkuun korvata ainakin itse pumppu öljytäytteiseksi iskariksi. Itse päädyin asentamaan vanhat HB TC:n iskarit, mutta käytin paketin omia jousia. Vaimentimet sattuivat olemaan juuri oikean mittaiset. Lisäksi vaihdoin muoviset pyörien heksit alumiinisiin, vain näillä pyöränmutterit uskaltaa vääntää kiinni. Samalla tuli päittäisvälykset shimmattua. Kaikki muu onkin sitten juuri niinkuin paketista rakentui. Paketin mukana tulee ns. vakioseosrenkaat eteen, mutta takapyöriin paketissa olikin S-Grip:t, eli todella pehmeän seoksen renkaat. Näitä ei säännöt salli käytettävän, joten tilasin samalla koko kierroksen M-Slicksejä, ne ovat kuitenkin halkaisijataa 55mm, kun taas vakiot ovat 60mm. Pienemmällä pyörällä menettää huippunopeutta.
Sääntöjenmukainen M-chassis kilpuri.
Hotbodies TC:n iskari sopivat mainiosti M-06:seen. Joskin varsinaiset iskarituet ovat varsin velttoa muovia, hiilikuitua tilalle, sitten joskus…
M-06 runkoon sopii myös ns. puolikas servo, lisäkorvake ruuvataan ”takaperin”-servoon ja jätetään ylimääräinen koroke toisesta päästä pois.
Hauska sattuma, tuulettimen reikäväli on täsmälleen sama kuin takavakaajan pidikeen ruuvien väli. Tuulettimelle löytyi oivallinen paikka.
Kori on Tamiyamaiseen tyyliin todella yksityiskohtainen, siitä sai huolellisella työllä aivan mahtavan näköisen, juuri tällaista tämäntyyppiset RC-autoluokat kaipaavat, esikuvamaisuutta. Autoja on hauska ajaa ja ne näyttävät hienoilta.
Tamiya ottaa yksityiskohdat vakavasti.
”Lisävalojen” kuminen häikäisysuoja. It’s all about details…
Ajokokemukset
Valmiissa autossa on välystä ja nuljua siellä täällä, mutta ei se varsinaisesti haittaa auto kulkee hämmästyttävä suoraan ja oli kovin helppo ajaa. Tosin koeajot suoritin 17.5T koneella kun varsinainen sääntöjen mukainen moottori oli vielä matkalla kotosuomeen. Takavetoisen ominaisuus on nopeassa vauhdissa puskeva ja hitaassa vastaavasti koukkiva. M-06 pitääkin uskaltaa ajaa riittävän kovaa, niin homma luistaa. Pito-olosuhteiden muutos kuitenkin tuo sen, että sitä onkin sitten hakemista balanssin kanssa, aivan mahtavaa! Se oli juuri sitä mitä takavetoautolta toivoin, pikku näpräämistä balanssin kanssa. Varsinaiset kisalähdöt ovat vielä ajamatta, samoin hieman kierroslukuherkemmällä moottorilla ajelut. Ne ovat vielä edessäpäin, joten mielenkiinnolla odotellaan kisailua M-tuupilla. Kaiken kaikkiaan hauska ja näyttävä auto. Kisakokemuksista sitten joskus myöhemmin…
Kilparadoilla nähdään…