Kilpailuraportti: LS-5 luokan 3. SM-osakilpailu, 20.7.2014

Ensimmäinen kokonainen LS-5 luokan kauteni oli saavuttamassa puoliväliä. Kolmas SM-osakilpailu ajettiin Helsingin tattarisuolla 20.7.2014 sunnuntaina ja sinnehän nokkani suuntasin.

SM-tilanne oli kahden kisan jälkeen kutkuttava, Pernun Tonilla kaksi voittoa alla, mutta muut sijat ovatkin menneet sitten kovasti ristiin. Itselläni oli kaksi finaalikeskeytysta alla, joten tavoitteet olivat luonnollisesti voitossa, jotta pidän itseni SM-mitalikisassa mukana. Voittaminen vaatisi kuitenkin kaiken onnistumisen nappiin ja vielä hieman onnetartakin. Rata on kuitenkin suurimman osan LS-5 kuskien kotirata, joten tehtävä on kaikenkaikkiaan vaativa.

Kotiradan M8 kisojen ja kaikenlaisten kiireiden takia en ehtinyt harjoitella Hyvinkään kisojen jälkeen ”femmalla” ollenkaan. Autoonkin odottelin varaosia parisen viikkoa, joten autokin oli ”telakalla” juuri kun treeniä olisi voinut harkita. Takadiffiin tuli uudet sisukset ja jarruihin päivitettiin uudet laikat, sekä servoja uusittiin. Samalla korjasin hiilikuituisen ilmanputsarirungon, miksi lie sitä kutsutaankin. LS-5 luokassa on kuitenkin kivointa se, että ajoaikaa ennen finaaleja on rutkasti, joten ehdin siinä ajaa autoni ja itseni vireeseen. Suuntasin täten nokkani kohti Helsinkiä rauhallisin mielin sunnuntai aamuna noin klo 5:30.

Sääennuste oli povannut erittäin lämmintä ja hieman epävakaista keliä. Olinkin varustautunut hankkimalla hieman useamman kierroksen H07v2 kovuuden PMT renkaita, sekä uudet vesikelin renkaat. Alkuvalmistelut olivat lähinnä huoltoa.

Treenit

Saavuin kisapaikalle noin klo 7:30 joten ennen ensimmäistä eräharjoitusta aikaa oli sopuisasti. Tällä kertaa en ollut enää sijoitettuna ensimmäiseen erään, vaan kolmanteen, joten ehdin nähdä parin erän kurvailut ennen omaa lähtöä.

Treenit ajoin vanhoilla renkailla, ihan vain radan kiertämistä varten ja tunnustellen pitoa, sitä kun tuntui olevan. Treeneissä auto kaatuukin muutamia kertoja pidosta, (ns. traction roll) ongelma oli ilmeinen eteenkin pääsuoran päähän tullessa.

Alkuerät

Ensimmäiseen alkuerään tulikin sitten laitettua uudet renkaat, päädyin seokseen H05 ja säädöin hieman vakaajia kireämmälle. Suunta oli oikea mutta kahdella pyörällä ajo tahtoi olla edelleen tautina pääsuoran päähän tultaessa. Säätösuunta oli kuitenkin oikea. Toiseen alkuerään säädöin vakaajia lisää ja siirsin takaiskareita jäykemmiksi, sekä renkaiksi H07. Nyt auto vaikutti erinomaiselta ja sain ajettua hyvän tuloksen, vaikka taivaalta alkoi hieman ripotella vettä alkueräni aivan lopussa. Nousin kolmanneksi alkuerätuloksissa ja edelläni oli siinä vaiheessa Pernu ja erittäin kovaa ajanut Otsavaara. Jäin jännittämään viimeisen erän tuloksia, mutta kuinka ollakkaan taivas repesi. Vettä alkoi tulla aivan tajuttomasti, hyvä kun viimeisen erän kuskit ehtivät saada autot pois radalta kun vettä oli tullut radalla parhaimmillaan 20 cm. (Kyllä, 20 senttiä!).

Alkuerät olivat sitten siinä ja sateen päätyttyä alkoi vimmattu radan kuivaus. Hienointa oli nähdä se, että ratatalkoisiin osallistui lähes kaikki kilpailijat, vaikkakin se on yleensä järjestävän seuran homma. Toki se on kaikkien etu, että saadaan rata mahdollisimman nopeasti ajokuntoon.

Kuivauspuuhien aikana alkoi keskustelu toisen eräkierroksen tuloksien hylkäämisestä. Kävinkin tästä keskustelua kilpailujohtajan kanssa ja näytin EFRA-sääntökohdan jossa mainitaan, että mitään tuloksia ei mitätöidä, mikäli kaikilla on ollut mahdollisuus ajaa kuivan kelin tulos. Tämä sääntöpykälän kirjoittaja on ainakin minun mieleeni koska tällä sain jälkimmäinen parempi alkuerätulokseni jäi voimaan. Tilannehan on toinen jos ajettaisiin pisteistä. Tällöin koko alkueräkierros pitää ajaa samoissa olosuhteissa, loogista.

Top 5 treeni

Testasin treenisessiossa auton käytöstä erittäin kuluneilla renkailla, balanssi oli hyvä mutta päädyin vähentämään hieman oikean puolen eturenkaan camberia, epäkeskeisen renkaan kulumisen takia. Säätötoimiin ei ollut tarvetta, radan pito oli säilynyt sateesta huolimatta hyvinkin tasaisena.

Finaali

Koska olin alkuerien kolmanneksi nopein, olin saavuttanut finaaliin lähtöpaikan nro 3. Edessäni Pernu ja Otsavaara paalulla. Otin finaalilämmittelyn melko raskaasti koska halusin poistaa uusista renkaista aiemmissa kisoissa kokemani ”feidaamis” ilmiön ensimmäisten kierroksien aikana.

Autot ruudukkoon ja lähtö oli käsillä, ajattelin että jos on pitoa hyökkään heti agressiivisesti. Ja pitoahan oli ja olin mennä heti Pernusta ohi mutta ajauduin hieman likaiselle osalle rataa Tonin sulkiessa ajolinjaa edelläni, ohitus jää tekemättä. Muutaman kierroksen jälkeen Minä, Pernu ja Otsavaara oltiin omilla teillämme muusta joukosta, mutta ajoimme kuitenkin melko tiiviisti. Renkaillani oli jälleen feidaamis ilmiö mutta ei niin paha, kuin aiemmissa kisoissa, joten pysyn hyvin vauhdissa mukana. Finaalin alkupuolella Pernu ja minä vaihdetaan paikkaa muutaman kerran, kunnes Pernun auto spinnaa ja kaatuu kanttarikosketuksesta. Pääsemme Otsavaaran kanssa karkuun ja ajammekin useita kierroksien perätysten, välillä ero kasvoi ja välillä se oli todella pieni. Kaksintaistelu päättyy kuitekin pääsuoran alkupuoliskolle kun Tuomon autosta moottori alkaa temppuilla, vauhti hyytyi ja ajoin luonnollisesti ohi. Tuomo putoaa varikkokäynnin johdosta kuudenneksi.

Tässä vaiheessa sijoilla 2-4 ajoi Sojakka, Pernu ja Vesa Rousku. Järestys taisi vaihtua silloin tällöin. Heidän taistellessa kakkostilasta sain itse ajella omaan tahtiin kärkipaikalla, hallitsin tilanteen suhteellisen hyvin. Ero taakse oli jo kasvanut 20 sekuntiin kun sählään etusuoran kanttariin ja autoni päätyy katolleen pitkän kahdella pyörällä ajon jälkeen, en kuitenkaan menettänyt kärkipaikkaani. Nostohomma kesti kuitenkin noin 15 sekuntia, isojen autojen käsittely on hankalaa. Ero taakseni kapeni melkoisen lähelle, taisi olla parhaimmillaan vajaa neljä sekuntia.

Keskityin voittoon ja kokosin itseni, 3 minuuttia oli finaalia jäljellä, ajattelin; ”Nyt se tulee, harrastusurani ensimmäinen SM-osakilpailuvoitto”. – Ja mitä, kissan viikset sentään, bensa loppuu finaalin viimeisellä minuutilla! Voi palanut hehkutulppa, voi puhjennut rengas, voi Touko-Poukon askartelu paskartelu kerho…     …kyllä on podiumsijoitukset tuskaisen tiukassa, ei onnettaren arpajaiset osu ainakaan minulle.

Autoni pysähtyy 5 metriä ennen maaliviivaa ja kolme kierrosta jää kisassa ajamatta. Olin lopputuloksissa kuitenkin neljäs. Olisin ollut kolmas jos autoni olisi rullannut maaliviivalle asti. Jälleen kerran tuli kalliita oppitunteja muistilokeroihin tallennettavaksi. En ollut osannut ottaa yhtään huomioon pidon myötä tullutta ”lappu” lattiassa ajoa. Vedin vain hurmoksessa kierroksia kierroksien perään, luottaen aiemmin kellottamaani yli 35 minuutin tankin kestooni.

Hienoa oli kuitenkin se, että kisan voitti Vesa Rousku, LS-5 luokka sai jälleen uuden SM-osakilpailuvoittajan. Kakkokseksi kurvaili edellisen kauden mestari Thomas Sojakka, erittäin tasaisella ajollaan. Kolmas maaliviivan ylittäjä oli Toni Pernu, jolla oli kyllä ohjelmaa koko kisan ajan. Pisteet menivät jälleen mukavasti ristiin, kun kaksi aiempaa kisaa kakkoseksi ajanut Tuomo Otsavaara joutui keskeyttämään. SM-mitalit ovat siis vielä kaikki jaossa viimeisessä tuplakisassa, samalla Tattarisuon radalla.

Ajatuksia kisasta

Virheistä pitää oppia, vain idiootti yrittää samaa uudelleen ja uudelleen odottaen erilaista lopputulosta. Tällä kertaa virheeni oli polttoainetaloudesta huolehtiminen, ts. välitankkaus lämmitelyssä tai maltillinen ajo lämmittelyssä. Nyt polttoaineen riittäminen oli todella pienestä kiinni, olisin tarvinnut noin 30 sekuntia lisää ajoaikaa niin olisin voittanut kisan. Ajo olisi tällöin päättynyt viimeisellä 79. kierroksella, nyt 77. kierros jäin 5 metrin päähän. Olin ajanut ajassa 29:06.471 > 76 kierrosta, joten aikaa oli vielä kahteen kierrokseen varsinaisella ajalla ja loput sitten viimeiseen kierrokseen, täten 79 olisi tullut täyteen, toki tämä on spekulointia.

Hienointa oli kuitenkin se, että rahkeet riittää koko joukon voittamiseen suurimman osan kotiradalla ja vielä ilman LS-5 treeniä. Toki pelissä oli paljon epäonnea, mutta myös onnea, mutta sitä kutsutaan motorsportiksi.

Kisojen tuloksia voi pällistellä osoitteessa myrcm.

PS: Jos sitten seuraavaksi rakentaisi uuden huohotusjärjestelmän polttoainetankille. Nykyinen alipainenippa vuotaa ulos – ei hyvä!