Kilpailuraportti: M8 SM3 ’14 Turku 12.7.2014

Kotikisa on aina vähän erilainen kuin muilla radoilla. Kotikisoissa ei olla vieraana vaan edustamassa omaa seuraa ja tekemässä lajia tutuksi omalle kotiseudulle. Tästä syystä tavoitteet toki ovat korkealla, mutta myös kisaan liittyvät panostukset ovat myös muualla kuin vain harjoittelussa ja kaluston kiillottamisessa.

Alkukausi on mennut LS-5 luokkaa opetellessa ja polttiskrossarilla ajelut olivat jääneet vähemmälle. Yksi käynti kauden ’13 kalustolla kuitenkin osoitti, että uusia pitää ja rankalla kädellä. Läjäsin uuden HB D812 auton ja kaivoin esiin vanhan mutta käyttämättömän Alpha moottorin, kiitos Jaakko. Tällä paketilla ehdinkin ajaa noin 8 tuntia treeniä. Siinä olivat käytännössä omat kisavalmistautumiset. Kisaviikon alussa vielä klikkailin Italiasta kisarenkaita kun kelit näytti hellettä ja silloin superpehmeillä renkailla ei ole asiaa Jyrkkälän radalle.

Enemmän aikaa paloi kaikenlaiseen järjestelyyn, asiakohteita varsinaisesti ei hurjasti ollut, mutta aikataulujen sovittaminen vie aina oman aikansa. Eniten paperibyrokratiaa AKK:n kanssa. Kisaviikolla aikataulujen ja ajanoton järjestelyjä, sekä valtavasti kaikenlaista varmistelua ja henkilökunnan uudelleen rekrytointia.

Kisapäivä

Varsinaisena kisapäivänä ei järjestelyihin enää kuulunut kuin Jokisen Timon auttaminen tekniikan kanssa ja hieman ohjeiden antamista kisaorganisaatiolle.

Auto oli valmiiksi opetettu helpoksi ajettavaksi, mutta radan liukkaus oli pienoinen yllätys. Treenit ja pari ensimmäistä alkuerää meni ilman sen kummallisempia säätötoimia, mitä nyt moottoria jouduttiin säätämään isolla kädellä. Alkuerien kahteen jälkimmäiseen lähtöön säädöin auton takapäätä hieman, tuntui lipsuvan. Laitoin iskarin pykälän jäykemmäksi yläkiinnityspistettä siirtämällä ja samalla lisäsin perään rollia linkkiä sisäpäästä ylöspäin siirtämällä. Näin sain peräpään parempaan tolkkuun ja auton helpommaksi ajettavaksi. Alkuerätulos painui kuitenkin sijalle 18. Parhaimmat alkuerätulokset olivat sitkeästi 8 kierrosta ja loppuajat päälle 5:30. Olin kuitenkin pääsääntöisesti harjoituksissa ajanut 10 sekuntia nopeammin. Keskikierrosaika oli sitkeästi päälle 41 sekunnin kun normaalilla ajolla se olisi ollut 40 sekuntia. En selvästikään ollut ihan vireessä.

Finaalit

Kisaaminen jatkui täten siis 1/4 finaaleissa, joista toisessa minulla oli paalupaikka. Varttifinaalin jännitysnäytelmä nähtiin kun moottorini sammui kesken ajon. Olin kuitenkin siihen asti hallinnut finaalia johtamalla koko ajan ja samalla kasvattaen toisena ajaneeseen Jere Vianderiin eroa jo 30 sekuntia. Ajattelin, että siinä se meni, semifinaalipaikka. Mutta ei, putosin vain yhden pykälän ja ajoin varttifinaalin toiseksi. Käsittämätöntä!

Moottorin sammumisen syyksi löytyi liian alhainen tyhjäkäynti. Se korjattiin ja kohti semifinaalia…

Semifinaalissa minulla oli lähtöpaikkanumero 10. Edessä kovia M8 luokan kuskeja, joten pääfinaalin nousu ja ajo semissä kuuden sakkiin vaatisi puhtaan suorituksen. Tiesin pystyväni siihen, oli ajanut radalla treeneissä yli 20 minuutin vetoja kaatamatta, muutamia kertoja.

Lähtö oli hyvä ja sain ohitettua lähdössä heti yhden. Takasuoran jälkeisessä kaartessa tuli ahdasta, mutta sain kuin sainkin ohitettua sumapaikat. Vain huomatakseni kun autoni teilataan hyppyrin ylämäessä, jäin letkan hännille. Ajo jatkui, olihan siinä vielä 20 minuuttia aikaa. Nousin pienin askelin kunnes kuulutus ilmoitti minun ajavan kuudentena, viimeisellä nousupaikalla. Perässäni Simo Ahoniemi joka selkeästi nopeampana joutui etsimään minusta ohituspaikkaa muutamia ratakierroksia. Ohitus tapahtuu kun sählään paineen alla takahyppyrin ja vedän alastulon pitkäksi. Ajoin seitsemäntenä ja Simo karkasi edestäni, en pystynyt vastamaan Simon vauhtiin.

Kului hetki ja jälleen kuulutus raikasi, olin jälleen kuudentena. Max Mört oli tankkauksissa jäänyt taakseni, liekkö ollut hieman ylimääräistä ohjelmaa. Ei mennyt aikaakaan kun Max jo ahdisteli ajokkiani ja etsi ahnaasti ohituspaikkaa. Sorruin samankaltaiseen töppiin kuin Simon kohdalla ja Max pääsee ohi. Max ei kuitenkaan mennyt lentäen karkuun joten pyrin tavoittamaan Maxia, mutta ajorytmini hajoaa kaatoon ja vielä sellaiseen paikkaan josta puuttui kisapaikalta karannut nostaja. Ero kasvoi yli 20 sekuntiin joten finaalitoiveet oli siinä kohtaa mahdollisia vain edellä ajavien keskeyttäessä. Ajoin semifinaalin seitsemänneksi ja olin kokonaiskisan 15.

Sinänsä olin suoritukseeni ihan tyytyväinen tosin puhtaalla ajolla olisin voinut nousta jopa pääfinaalin asti. Tällä kertaa en yhtään puuhtaasti suoritettua 20 minuuttista saanut aikaiseksi, kaatoja tuli, raskaammalla treenillä tämäkin tulisi hoidettua. Sydän taitaa kuitenkin olla enemmän tuolla 1/5 kokoluokan puolella.

Kilpailun TOP 12 eli finaalistit

1. Quagraine Joseph
2. Heinonen Ari
3. Salonen Tomi
4. Orhanen Samppa
5. Alho Tommi
6. Ahoniemi Simo
7. Siltanen Jarno
8. Hyvärinen Joonas
9. Mylläri Petri
10. Mört Max
11. Lyijynen Tommi
12. Thusberg Tom

Voittaja ei sinänsä ollut yllätys, eikä oikeastaan podiumsijat yleensäkään. Samppa Orhasen ahkera treenaminen näkyy hienosti kisan neljäs sija, samoin Alhon Tommilla viides sija. Mylläri on totuttu näkemään podiumsijoilla, mutta nyt kertaalleen erittäin epätyypillinen polttoaineen loppuminen kertaalleen, pudotti miehen kärkikahinoista. Muilta osin M8 tulokset ovat edellisten vuosien kaltaiset. Valtaa pitävä seura on PKSRCA ja Turun UA hyvänä kakkosena.

Yleisesti ottaen tälle kaudelle on käynyt suuri kato M8-luokan kisakuskeille. Turussa kisaajia oli vain 30 ja erillisessä kerhokisasarjassa ajaneita on ollut vain noin tusina/luokka. Sähkökrossissa ja LS-5 luokissa taas kisaajamäärät ovat pysyneet jotakuinkin samoina tai on jopa ollut pientä orastavaa kasvua. Vaikea sanoa mistä johtuu, mutta itsellänikin on hieman sellaisia ajatuksia, että M8 jää hyllylle…

Kiitän omalta osaltani Turun UA:n puuhahenkilöitä ja RSRCA:n ja RaisUA:n jäseniä avusta kilpailun järjesteämisessä, ilman teitä kisat olisivat jääneet ajamatta. Erityismaininta vielä meidän ns. jyräpartiolle, Lyijynen, Thusberg ja Salonen.

Kiitän myös Tuomas Thusbergia avusta varikkomuurilla, apusi oli minulle kultaakin arvokkaampi, hienosti vedit varikkohommat vanhasta muistista.