Kisaraportti: TP-10 III ja GT-8 III, 4.-5.8.2012 Kouvola

Lauantain TP-10 kisa

Kilpailukauteni jatkui tuplaviikonloppuna Kouvolan mahtavalla radalla, luokissa TP-10 ja GT-8. Kouvolan rata on yksi mieluisimmistani, vaikkakin viimeiset kolme kesää siellä on ollut kosteaa, vesikeliä. Poikkeusta se ei tuonut tänäkään vuonna, molempina päivinä ripsaisi vettä taivaalta. Kostea rata tuo aina oman haasteensa kisapäivään, jolloin vankka vuosien kokemus astuu suurempaan kuvaan.

Kouvolan baana, makoisa ajettava…

Lähdimme reissuun perjantai-iltapäivällä ja ajoimme suoraan hotellille, perjantaitreeniä ei tullut ajettua. Ajoaika oli kuitenkin reilut neljä tuntia, joten yön viettäminen lähempänä rataa oli järkevää. Säätiedotus oli luvannut kosteaa aamua, joten söimme aamupalan hotellilla rauhassa. Keliolosuhteiden piti tiedotuksen mukaan kuivua neljänteen alkueräkierrokseen mennessä, joten mitään kiirettä treeniin ei ollut.

Tulimme kisapaikalle kun ”treenit” olivat käynnissä, kukaan ei ajanut. Toisella treenikierroksella käytiin autoa näyttämässä ponderilinjalla. Kaikki näytti niiltä osin olevan kunnossa. Ekaa alkuerään oli ajatus lähteä kokeilemaan vesikelin säätöjä. Varikolla moottorin koekäynnistyksessä ilmeni jotain perin kummallista. Moottorin pakokaasu oli jäätävän tuoksuista ja kone kävi vaikeasti, ja vain hehkun kanssa. Oliko kone hajonnut Uki:n vesikisassa? Nyppästiin filtteri pois ja kurkistelin taskulampun valolla kaasuttimeen, siellä oli jotain oransseja krämmäleitä. Syylliseksi käyntihäiriöihin ilmeni puruksi muuttunut kampiakselin silikonitäyte! Ilmeisesti käyttämäni after-run öljy oli tehnyt sille hallaa. Moottorin takakansi irti ja kliinerillä kaasuttimeen, purut pois. Pari tippaa öljyä tilalle ja kone kasaan, toimii!

Moottorimurheita heti aamusta…

Kävin toisessa lähdössä ajamassa yhden märän tuloksen, ihan varmuuden vuoksi, jos rata ei kuivukkaan. Kolmannella eräkierroksella rata oli nihkeä ja vähän kuivahko. Testasin superpehmeitä foam-renkaita, ei toiminut, jäätävää luistelua. Neljännellä kierroksella rata olikin sitten kuivunut ja päästiin vihdoin ajamaan ihan oikeilla foameilla.  Koska kysessä oli ainut kuiva eräkierros, oli sen onnistuttava. Alle ruuvattiin 35/37 kovuuden foamit, ja ne sorvattiin suhteellisen turvallisen kokoiseksi. Nyt mikään ei saa mennä pieleen. Lämmittelyssä moottori tuntui hieman tukkoiselta alhaalta, mutta ajattelin sen johtuvan kosteasta filtteristä. Tulos oli kuitenkin hyvin mukiin menevä. Olin alkuerien kolmanneksi nopein, osittain muiden epäonnen siivittämänä.

Alkuerätulos oikeutti a-haaran semifinaalin kakkosruutuun. Sorvattiin uudet 35/37 renkaat alle, nyt sain aikaisemman kokemuksen perusteella laskettua kulutukset tarkasti. A-haara oli kovatasoinen, kaikki TP-10 luokan vakiopodiumkuskit olivat tässä haarassa. Puntaroin että tarkalla ja kovalla ajolla voin olla neljäs, ja jos pysyn kärjen tahdissa, viidennen tilan tulos todennäköisesti riittää finaaliin. TP-10:ssä kun suoraan finaaliin menee semeistä neljä parasta, ja kaksi viimeistä tilaa tuloksen perusteella (paitsi vesikelillä 5/5). Sanoin mekkarille, että pitää minut ajan tasalla sijoituksesta, eteenkin kun olen neljäntenä tai viidentenä. Semifinaalin aikana alkoi ajanotossa joku hässäkkä, Saarisen transponderia ei enää kyetty laskemaan. Nousin virallisen tuloslistan kolmanneksi, ja ajoin maaliin niiltä sijoilta, sitä ennen ajoin pitkään neljäntenä. TP-10 luokan toinen SM-finaali oli tosiasia, nyt kuivalla kelillä. Ponderihässäkkä johti tuomaripäätökseen jossa pääfinaali ajettiinkin 11 autolla. Ratkaisu oli erikoinen, mutta ehkäpä tässä tilanteessa fiksuin, muutoin olisi jouduttu ajamaa semi uudelleen.

Renkaiden sorvausta

Finaalia varten alkoi armoton aprikointi renkaiden osalta. Aiemmin käyttämäni renkaat olivat eri merkkisiä kuin ne mitä oli finaaliin laittaa, kulutus olisi siis kohtuullinen arvoitus. Pelasin varman päälle ja hain Saariselta 40/45 renkaat, tähän päälle säädöin vielä hieman autoa, se kun tuntui puskevan aika tavalla semifinaalissa.

Tässä kohtaa mentiin sitten metsään niin että kopsahti. Vaihdoin jäykemmän vakaajan taakse, laitoin epähuomioissa väärän vakaajan, joka oli kaksi pykälää jäykempi kuin paikalla ollut. Lisäksi säädöin takaiskareita hieman pystympään. Auto oli finaalin alussa tolkuttoman levoton ajaa, kaarteen keskivaiheilla perä lipsui alta, ei kestänyt kaasuttaa. Ajo oli verrattain verkkaista, ja jäin alussa monta sijaa. Homma kosahtaa lopullisesti noin 5 minuutin ajon jälkeen kun takahihnan kaverina kävi pieni kivi, hihna poikki. Etuvetoisena TP-10 on jollakin tavalla ajettavissa, mutta ei se oikein etene. Päätettiin vaihtaa hihna, siinä meni aikaa ehkä 5-7minuuttia. Siinä sählätessä unohtui laittaa sivuhihnan kiristin takaisin. Yksi kierros takavetoisena on melkoinen suoritus TP-10 autolla, käytännössä täysin ajokelvoton, sivuhihna jäi radalle. Uusi hihna pakista ja kiristinrulla paikalleen. Loppufinaali ajettiin sitten fiilispohjalta, lopussa vielä loppuu polttoaine toiseksi viimeisellä kierroksella. Ajamalla maaliin olisin vielä nostanut sijoitustani yhdellä, nyt olin kymmenes. Ilman tekniikkamurheita realistinen sijoitus olisi ollut 6-8 sijoilla, sen verran metsään meni säädöt finaalia varten.

TP-10 on hieno luokka, siinä pienetkin asiat merkitsevät paljon. Kuivalla perussäätöinen auto on helppo ajettava, ja tekniikkafaneille näprättävää riittää. Tekniikkamurhealtis luokka kuitenkin masentaa välillä, kun keskeytyksiä tulee katkenneiden hihnojen siivittämänä. Ilman sadetta rata olisi ollut puhtaampi ja pienen kiven tekemät tuhot olisivat jääneet todennäköisesti tulematta. Ajoformaatti on kuitenkin paras mahdollinen, alkuerissä tulosta ja finaalin nousukaaviona.

Uusi kori vielä ihan iskussa kisan jäljiltä…

Sunnuntain GT-8 kisa

GT-8 luokassa minulla oli mestaruus katkolla, jos ajan TQ-tuloksen, ja finaalissa vähintään toiseksi, olen varmistanut sarjamestaruuden. Auto oli käytännössä Ylistaron kisojen jäljiltä, metriäkään en ollut GT-8:llä ajanut tässä välissä. Pieni huolto ennen kisoja oli siis paikallaan. Etukardaanin vaihteistonpään pinni oli puoliksi kulunut, se piti vaihtaa. Samalla vaihdoin molemmista kardaaneista nivelen kehäosat alumiinisiin, joten ristinivelien holkit ja tapit tuli vaihdettua. TeamC:ssä kun tuo kardaanin kierrosnopeus on melkoisen huima lyhyen sisäisen välityksen takia. Kardaanilinjan kuntoa vahdittava tarkasti, ettei tule keskeytyksiä. Samalla otin diffipoksit auki ja rasvasin kulmarattaat. Takapäässä kulmarattaissa oli pientä kulumaa, mutta ei vielä häiritsevästi, voitelua lienee järkevä lisätä vähän useammin kuin kahden kisan välein.

TP-10 kisan jälkeen lauantaina ajettiin pari kolme tankkia, halusin testata, että auto pelaa. Samalla tuli tsekattua tankkiväli. Hoffalta ostamani kone ansaitsee edelleen ihmetykseni. Ylistarossa oman alkuperäisen moottorini tankkiväli on maksimissaan 7,5 minuuttia. Lauantain treeneissä kellotettiin 9,5 minuutin tankkiväliä tälle toiselle koneelle. Koneet ovat saman merkkiset, samankaltaiset ja samalla setupilla. Kaasutinkin oli otettu alkuperäisestä koneesta, kummallista. No, toki tämä kelpasi cool Auto vaikutti ihan passelilta kun käsin otetut kierrosajatkin painuivat sinne 20 sek. alkuisiin. Mielessäni oli kaudella 2011 ajamani ratakierrosennätys 19.953. Ehtoommalla Sami tuli seurueemme kolmanneksi jäseneksi, ja treeni-illan jälkeen suuntasimme tuulenhalkojamme kohti hotellia. Ehtoo meni mukavia jutustellen, ja tutustuessa Kouvolan taikapäivien tarjontaan.

Ehtoolla käytiin yhdellä virvokkeella (Samin tyylinäyte)

Aamulla heräiltiin rauhassa ja käytiin vielä syömässä hotellin oma aamiainen. Kisapaikalle tultuamme, ensimmäinen homma oli ilmoittautua. Rata oli vielä yön jäljiltä nihkeän kostea, joten roplasin Sweepin sliksit alle. Ensimmäinen treenikierros oli jo mennyt, uhrasin sen aamupalalle. Tokan treenin nopein oli yllättäen Mika Niiranen, noin yhden kympän nopeampi kierrosaika, olipa mielenkiintoista. Ensimmäisellä alkueräkierroksella minulla oli ongelmia, vaihdelaatikko vaihtoi kakkosvaihteen pesään melkein heti, ja auto oli todella tuhnuinen, ja auton takapää tuntui käyttäytyvän välillä oudosti. Sweepitkään eivät enää olleet niin nopean tuntuiset kuin treenissä. Toiseen alkuerään roplataan askia, ja vaihdetaan uudet GRP:t  alle. Takapään kummallisuuteen löytyy syy jousen esikiristin ”mutterista”, se oli kiertynyt ihan ylös, itsestään. LS-5 autojen tahkooma baana oli nyt herkkukunnossa. Auto tuntui toimivan superhyvin ja aloin lataamaan kierroksia. Tulos oli 15L 5:02.406, paras kierrosaikakin parani 19.829s, se oli nyt uusi rataennätys! 20 sekunnin alitus ei ollut sattumaa, niitä kertyi kokonaista kuusi kappaletta, ja niistäkin kolme oli 19.8xx alkuisia. TeamC:n GT8L on nopea…

GT-8 Luokan pyssyni…

Sama pyssy Hovin tyyliin, komea tämäkin.

Kolmannella kierroksella rata oli jo reilusti auringosta lämmennyt, ja LS-5 autojen pitoainelitkujen kyllästämänä rata ei enää ollut niin nopea. Kolmannella kierroksella en saanut alitettua 20 sekunnin aikaa. Kolmas ja neljäs eräkierros menikin enemmän ja vähemmän Jani Hovin kanssa puntaroidessa erilaisia säätövaikutuksia, Janin päivää kun häiritsi auton hieman lipsuva takapää, joka ennen finaaleja sitten korjaantui. Itselläni ongelmia aiheutti iskarien jousien esikiristyksien ”itsestäänsäätyvyys”, ongelma korjattiin pikaisesti nippusiteillä.

Sillä välin kun LS-5 autot ajelivat nousufinaalejaan, ajattelin hieman tutkiskella auton kuntoa. Takadiffi tuntui hieman rapealta. Diffi pois ja kurkkaamaan mikä riivaa. Kuoren sisäpintaan oli kaivautunut kolot pinnien kohdalle, tästä rapeus. Uutta kuorta ei varaosatilanteen takia ollut, joten päädyin siistimään purseet veitsellä ja jättämällä muutamat shimmit pois. Uudet öljyt sisään ja diffi kasaan, nyt se tuntui pehmoiselta ja toimivalta. Arvoitukseksi jäi siinä kohtaa, että kestääkö. LS-5 luokan C-finaalin aikana repeää taivas ja esteri näytti pyllyä pikkuautoilijoille, Kouvolassa sataa aina. Toivoin LS-5 luokan B-finaalin kuivattavan radan, mutta turhaan. Odottelin ihan viimetinkaan GT-8 finaalin lähtöön ja päätin lopulta laittaa alle GRP:n E-seoksen renkaat, ovat ns. sadekelille tarkoitetut. Vettä ei enää taivaalta tullut lisää, joten oli odotettavissa, että rata kuivuu finaalin loppua kohden. GT-8 finaalissa on 5 minuutin lämmittely ja rata alkoi näyttää kuivumisen merkkejä. Mekkari huutaa, että vaihdetaan kuivankelin renkaat. Tulen sisään, renkaat vaihtoon ja auto lähti siitä suoraan lähtöviivalle. Ero pidossa oli jäätävä. Kuivankelin renkailla auto luistelee ihan tolkuttomasti. Finaalin alku menee varoessa isompia virheitä, pyrin kuitenkin pysymään kärkivauhdissa mukana. Lähdössä ajoin pääsuoran pään hurjasti pitkäksi ja putoan neljänneksi. Mika Niiranen nousi tällöin johtoon ja taisi johtopaikkaa pitää ainakin viisi kierrosta. Tiesin, että kun rata kuivuu, minulla on etu puolellani. Radan kuivuessa napsin sijoituksia sitä mukaan, ja ajoin lopulta voittajana maaliin. Eroakin toiseksi tulleeseen kertyi melkoisesti, 7 kierrosta. Sain ainoana vaihtelevissa olosuhteissa yli sata kierrosta kasaan. Olosuhteet olivat amerikkalaisittain sanottuna ”wet to dry”.

Vertailua

Kaudella 2011 alkuerätulokseni oli 13L 4:59.945, ajanottosekoilujen takia täyttä 5 minuuttista ei saatu. Alkuerät ajettiin silloin kostealla/märällä, paras kierros oli 22,502 sek. Tässä kisassa alkuerätulokseni oli siis jäätävästi parempi (15L 5:02.406). Vastaavasti edellisen kauden finaali ajettiin kuivalla, ja 30 minuutin finaalissa ratakierroksia tuli 86. Muutettuna tämä  40 minuuttisesti laskukoneella, olisi verokkitulos ollut 115 kierrosta. Nyt kun ajettiin alku läpimärällä, kokoajan kuivanevalla radalla, jäi finaalitulos 103L 40:01.113, paras kierros sateen huuhtelemalla radalla 20,288 sek. Jos rata olisi ollut kuiva alusta asti, olisi tulos ollut lähellä 120 kierrosta. Näin ne olosuhteet vaikuttavat huomattavasti tulokseen.

Oli muuten mielenkiintoista todeta kuinka hyvä sadekelin rengas tuo GRP:n E-rain soft olikaan. Enää en aio krossirenkaita laittaa alle. Tuli vettä taivaalta kuinka paljon tahansa…

Kauden kolmas voitto GT-8 luokassa varmisti minulle myös sarjavoiton. Lähden silti vielä Hyvinkäälle GT-8:lla ajamaan, paristakin syystä. Ensinnäkin GT-8:lla ajaminen on tolkuttoman hauskaa. Toiseksi, luokkayhteyshenkilönä saa kunnian jakaa sarjapalkinnot kymmenelle parhaalle sarjassa menestyneelle.

Toivottavasti päätöskisaan saadaan iso joukko kuskeja, niin vanhoja kuin uusia!

Kisan jälkeen…

Muiden ottamia kuvia löytyy ainakin täältä, täältä ja täältä!