Kisaraportti: M8 SM 2, Kauhava 9.6.2012 | Syödään pölyä…
Kauhavalle on matkaa taitettavana noin 5 tunnin ajomatkan verran. Kisoihin lähdettiin siis jo perjantaina, radalla sai myös ajaa treeniä perjantai ilta 20:00 asti, joka oli tarpeen. Simolan Jannen kanssa kasattiin perjantai päivällä kamat yhteen autoon ja suunnattiin nokka kohti pohjoista. Oltiin Kärppämäen radalla noin klo 17:00. Perjantaina ehtisin ajaa yhteensä noin tunnin, kuulin, että jotkut olivat treenanneet perjantaiaamusta lähtien. Treeni oli auttamatta aivan liian lyhyt, radan pito ei vastannut lähellekään sitä mihin kotiradalla on tottunut, ja aikaa ei ollut säätöjen etsimiseen. Sain kuitenkin ajettua suhteellisen kaatopuhtaita tankillisia, joten jonkinlainen luottamus lauantain kisaan jäi. Tällä kertaa kuvia on hyvin niukasti, en ehtinyt juuri kuvia napsia.
Kisapäivä
Erätreeneissä homma jatkui perjantain merkeissä, pyrin kalibroimaan kuskia liukkaisiin olosuhteisiin. Radan pölyäminen oli myös aivan armoton, onneksi puuskittainen tuulenvire vei pölyä mennessään. Treeneissä paras kierrosaika oli pari kolme sekuntia hitaampi kuin ykköskuskeilla, sama tarina siis jatkui kuten aiemmissa kisoissa. Auto tuntui puskevan aika tavalla, eteenkin hitaassa nopeudessa.
Alkuerät
En vielä muuttanut säätöjä mutta renkailla tuli pelattua, laitoin pehmeintä seosta olevat Sweep Exagon renkaat alle. Ensimmäisessä alkuerässä tolkuttomasti virheitä, ainakin kolme kaatoa, niistä ei pisteitä jaeta, sija 32. Toisessa alkuerässä homma meni jotakuinkin tasollani, ei kaatoja ja silti tulos vasta 20. paras. Kolmas alkuerä piti ajaa myös varmasti jotta saisin hyvä lähtöpaikan ¼ finaaliin. Toisin kävi, hieman ylipitkä hyppy rautahyppyrillä ja auto meni seuraavalla hyppyrille pelkästään etupyörillä, tämän ylämäkeen auto katolleen. Paikka on melkeinpä radan pahimpia paikkoja nostajan kannalta ja aikaa tuhraantui, lisäksi nostaja joutuu tekemään nostotyön kaksi kertaa, kun ekalla kerralla ei homma ottanut luonnistuakseen. Oma moka, oma kaato. Yhden alkuerätuloksen turvin tulokseni antoi vaatimattoman sijan finaaleihin. A-haaran ¼ finaalin 7. ruutu oli lähtöpaikka. Alkuerien aikana auto tuli sentään säädettyä kohdalleen. Autoa tuli roimasti löysennettyä jyrkkälän setupista. Jopa 10 wattia iskariöljyistä pois, ja jousissa mentiin molemmissa päissä autoa pari pykälää löysempään, hard-jousesta. Vähensin myös ackerman-vaikutusta, samalla tuli vaihdettua takavakaaja jäykempään. Löysennetty jousitus vaati tukevuutta nopeaan pääsuoran jälkeiseen kaarteeseen. Alkuerien aikana rataan oli alkanut muodostua erinäköisiä koloja ja kraatereita, ei kuitenkaan hirveän pahoja, että ne olisi suoritukseen hurjasti vaikuttanut.
Finaali (huomaa ei monikossa kuten turun kisassa)
Finaalilämppäri antoi tukea hyvälle suoritukselle, auto tuntui paljon paremmalta, puski vähemmän hitaissa kurveissa. Käytännössä homma kaatui kuitenkin jo lähtöpaikalla, moottori sammuu ruutuun. Janne odotteli rauhassa, että muut autot lähtivät ja koitti ripeästi saada auton varikolta liikkeelle. Jäin kärkiautoista tässä kohtaa jo 20 sekuntia. Torsteilin harmituksesta vielä pari ekaa kierrosta kaatamalla useita kertoja. Sai kuitenkin rytmistä kiinni ja pääsin vauhtiin. Moottori kuitenkin sammuu uudelleen ekan tankkauksen jälkeen, ja heti perään uudelleen jälleen puolen kierroksen jälkeen, yhteensä siis kolme kertaa. Varikolla säädetään tyhjäkäyntiä (sitä kun ei ollut?!), ja ajan loput 9 minuuttia huvikseni. Järjetön tatti otsassa finaalin jälkeen, nopeuteni olisi riittänyt nousuun semifinaaliin, joka oli tavoite tähän kisaan.
Ilmansuodattimen vaihto muutti auton tyhjäkäyntiä, joten kriittisempi tarkastelu siihen olisi ollut paikallaan lämppärien jälkeen. Tyhjäkäyntiruuvi oli varsin löysä kierrettävä, joten tämän o-renkaan vaihto lienee paikallaan. Liekkö tyhjäkäyntiruuvi kiertynyt auki itsestään, pitää tarkastaa. Kauhavan rata on minulle ollut aina vaikea, mahtaakohan tuo tolkuton pölyäminen olla häiritsevä piirre, samanlaista se on Vantaalla. Vantaan rata (siis silloin vanhalla paikalla) oli myös minulle aina vaikea. Uudella en ole edes ajanut 🙂 En ole Kauhavalla koskaan yltänyt ¼ finaalia ylemmäksi, ja tähän se jäi tälläkin kertaa. 37.sija lopputuloksissa ei ole lähellekään sinnepäin mihin voisi olla tyytyväinen.
Kisojen onnistujiin voisi nostaa Max Mört:n ajoi taas hienosti nelkkufinaaleista päälähtöön JQ The Car :lla kuten turussa. Toinen varmasti yhtä pettynyt kuin minä, oli Markku Honkanen. Markun uudesta XB9:stä katkesi semifinaalissa etuylälinkin ruuvi ja Markun erinomaisesti sujunut kisapäivä sai katkeran päätöksen. Peltomaan Harrilla oli myös vaikea aamupäivä, ja semifinaaleissa homma kaatui moottorinkäyntiongelmiin, samaan tapaan kuin minulla. Kisassa kolmanneksi ajaneen Myllärin Petrin ajo oli tasaisen varmaa suorittamista ja Veikon kanssa tuli alkuerissä muutama kepeä sana vaihdettua. Turkulaisista Poutiainen, Salonen ja Alho hanskasivat olosuhteet, ja ajoivat pääfinaalin sijoille 5, 7 ja 10. Ainakin kolme turkulaista tiesi mitä teki 😉 Voittoon ajoi The JQ ja kakkoseksi Ari Heinonen.
Jälkisuorittaminen
Kisapäivän jälkeen funtsin hieman mihin minulla sekunnit tuhraantuvat. Kauhavalla homma porsi todennäköisesti yliyrittämiseen. Ajoin kurveihin sisään aivan liian lujaa ja aikaa tuhraantui siihen, vaikka ajo hetkittäin näytti hyvinkin nopealta, lähes jokaista kierrosta siivitti pienet virheet. Paras kierrosaikani taisi olla 40,1sek, joka ei ole mikään erityisen hyvä.
Kalustopuolella kaikki toimi varsin mainiosti, uusi Ko Propo EX-1 radio oudoksutti vielä hieman, mutta se ei missään nimessä häirinnyt suoritusta. Niin – kiitos sille joka naarmutti radioni näytön radiosäilössä. Mielestäni koko radiosäilötouhun voisi pikkuhiljaa jo lopettaa, siitä ei ole enää mitään hyötyä. Samalla voisi nämä järjettömät kidevaatimukset myös säätää kohdalleen, kuinka moni enää edes ajaa kiteillä?
Kauhavan kisoissa eniten pisti silmään kuitenkin joidenkin nostajien aivan käsittämätön toiminta. Eräskin nostaja tyytyi vain osoittelemaan sormella ”aja tuonne päin”, kun auto oli radan ulkopuolella, mutta oikeinpäin/ajettavissa, auto oli katveessa. Kuitenkin nostaminen on mielestäni yksinkertaista hommaa; jos auto on radan ulkopuolella, tai se ei etene radalla. SE TARVITSEE NOSTAJAN APUA! Rikkinäiset tai pysähtyneet autot tulisi nostaa turvalliseen paikkaan. Etevimmät kiikuttavat niitä lähemmäksi varikkoa, jotta auto voidaan noutaa turvallisesti, tätä ei tietenkään ole pakko tehdä. Tästä nostajahommasta toki voi aina spekuloida mitä vain, mutta hei – jotain rajaa. Loppupeleissä yleensä kuski itse on ajanut autonsa pulaan, nostajan tehtävä ei ole kuitenkaan rangaista siitä. Onneksi ei osunut omalle kohdalle. Kauhavan radalla suojaverkon tolppina sojottavat harjaterästapit ovat myös aivan järkyttävä turvallisuusriski. Aivan uskomatonta, että tällaisiin ei puututtu. Ehkäpä pitää odottaa, että joku kompastuu ja lävistää itsensä niihin.
Kauhavan kisoissa järjestelyt toimivat kuitenkin suhteellisen hyvin, kisaajia varten oli teltta ja pöydät ja tuolit valmiina, joka on luksusta M8 kisoissa. Tulostaulu oli hieman sekava ja varikon lähellä, toisessa päässä ollut putsauspaikka ja moottorin käyttöpaikka häiritsi kuulutuksia, jotka jäivät kuulematta. Ajajakorokkeella ja varikolla tilanne oli toki aivan päinvastainen, kuulutuksista ei jäänyt mitään epäselväksi.
Kisaaminen jatkuukin tästä eteenpäin ainakin parin kisan verran on-road puolella, toivottavasti ei tarvitse kärsiä pölystä.
By Jeppe with assist of Nokia Lumia 800