![\"\"](\"http:\/\/www.lehtojarvi.net\/wp-content\/uploads\/2012\/05\/DSC_4716.jpg\" "\\"DSC_4716\\"")
<\/a><\/p>\nKuva: Jouko Laine 2012<\/em><\/pre>\nKesäkisojen kausi lähti liikkeelle Turusta M8-luokan polttiskrossikisojen merkeissä. Minulle nämä olivat siis kotikisat. Käytännössä se tarkoitti huomattavia ponnisteluja kisojen eteen, olin lupautunut kisojen projektipäälliköksi. Aikainen ajankohta asetti myös paineita menestykselle. Yli kahden vuoden tauko M8-kisoista kunnon kilpakalustolla on pitkä aika, joten kalusto piti rakentaa hyvissä ajoin ja treenatakin pitäisi ehtiä. (PS: Virallisten kisojen järjestämiseksi tarvitaan aivan käsittämätön määrä erilaisia asioita, jotta homma toimii käytännössä.) Valokuvia on tällä kertaa häviävän vähän, koska taskupokkari jäi kotiin. Kelit olivat sitä luokkaa, että ei raaskinu järkkäriä hirvesti ulkoiluttaa.<\/p>\n
Kalusto<\/h3>\n
Alkuperäinen ajatus oli hankkia kisakalustoksi Hot Bodies D8 Hara Edition<\/strong><\/span>. Maahantuojan ponnisteluista huolimatta, autot jäivät saapumatta. Harkinnasssa oli myös TeamC:n T8 malli, lopulta autovalinta päätyi kuitenkin Xray<\/strong><\/span>:n uutukaiseen, XB9<\/strong><\/span>:iin. Voimapuolesta vastuu annettiin LRP<\/strong><\/span>:n tuotteille. Uusi O.S.-pohjainen moottori vaikutti lupaavalta, joten päätyi ostoslistalle, samoin LRP<\/strong><\/span>:n uusi kisapolttoaine. Radiolaitteiston virkaa hoiti edellisellä kisakaudella hankittu Futaba 4PK Super. Servo-osastolle asennettiin ensin HB:n servoja, mutta ne vaihtuivat nopeasti Highest RC:n uutukaisiin.<\/a><\/u><\/strong><\/p>\n
Uutta kalustoa käytiin ulkoiluttamassa Jyrkkälän radalla noin 6 tuntia kisoja edeltävänä ajankohtana, sain auton suhteellisen mieleisekseni. Xrayn oma kytkin vaihtui Answer-RC:n kytkimeen, vähän vaihdettiin iskarimämmejä ja mäntiä, sekä testattiin muutamat eri jouset, etupäähän lisättiin maksimi kick-up. Kisaa edeltävä ajanjakso oli kohtuullisen kuiva ja rataan muodostuikin suurista ajomääristä johtuen ns. blue groove ajoura. Radan pito oli messevä ja teki ajamisesta vaativaa. Kisoja edeltävänä tiistaina ajettiin vielä seurakaverien kesken pieni kisa, joka ei minulle povannut hirmuista menestystä.<\/p>\n
Kisa-aamu<\/h3>\n
Kisan keliennuste oli järkyttävä, aluksi lupasivat myrskyä, sitten kaatosadetta ja ajankohdan lähestyessä vihmotusta ja sitten pilvipoutaa. Kisaa edeltävä yö oli satanut vettä lähes taukoamatta, mutta rata oli kuin ihmeen kaupalla suhteellisen kelvollisessa kunnossa, tahmea mutta lätäköitä oli todella vähän. Kisa-aamuna radan kunnostamiseen ei tarvittu valtavia ponnisteluja, onneksi. Kisapaikalle päätyy lopulta 63 ilmoittautuneesta 57 kuskia, kolme oli etukäteen ilmoittanut poissaolostaan. Määrä oli huomattava suuri keliennusteeseen peilaten. Keli ja rata oli loppupeleissä kuitenkin siinä kunnossa, että kisa voitiin ajaa, ei toki ihannesäässä, mutta kelvollisessa.<\/p>\n
Treenit<\/h3>\n
Harjoitukset ajettiin kaksi kertaa, a’ 8 min. Harjoituksien välissä pidettiin ohjaajakokous. Ajoin molemmat treeni täysimääräisinä, kurasta huolimatta. Monet jätti treenit väliin, autoja lähinnä kannettiin ajanottolinjan yli, osa toki ajoi lisäkseni, kelistä piittaamatta. Treeneissä auto kulki mukavasti ensimmäiset 4 minuuttia, mutta sitten alkoi kertynyt savi painaa ja viedä suurimman terän vauhdista ja hypyistä. Halusin kuitenkin testata moottorin sitkeyttä ja kytkimen kestoa, koska kelien suhteen ei voinut tietää mitä tapahtuu.<\/p>\n
Alkuerät<\/h3>\n
Alkueriä ajettiin kolme, joista kahden paremman tulokset huomioitiin alkuerätulokseen. Alkuerät ajettiin pistein, itse ajoin ensimmäisessä ryhmässä, koska tulosta edelliseltä kaudelta ei ollut. Kaksi ekaa alkuerälähtöä ajoin maaliin, molemmilla kerroilla viisiminuuttiseen osui paha kaato, jonka nostamiseen paloi aikaa pitkälle toistakymmentä sekuntia. Ajaminen oli hieman hankalaa, selkeästi hitaampien kanssa-autojen takia, tilan antaminen tahmeassa kurassa on vaikeaa. Ensimmäisellä kierroksella olin 8. ja toisen kierroksen jälkeen 13. Rata alkoi kuivua ja kolmannessa alkuerässä ajattelin parantaa tulosta, halu suoraan semifinaaliin oli kova. Kolmas meni kuitenkin pieleen, ajanottolinjaa edeltävä pöytähyppyrikompleksi menee pitkäksi. Autoni tontittaa kovaa pohjalevy edellä suoraan pöytähyppyrin pintaan ja moottori sammuu. Auto kiikutetaan varikolle, mutta ajoa on turha jatkaa, moottorikaan ei lähde millään käyntiin. Syyksi paljastuu tällistä vaurioitunut hehkutulppa. Alkuerätulokseni oikeutti minut A-haaran ¼ finaalin kolmosruutuun. Viimeinen alkuerä olisi pitänyt mennä nappiin jos olisi halunnut semifinaaleihin suoraan. Rata oli niin paljon nopeampi kolmannella kierroksella kuin aikaisemmin. Toki ekassa ryhmässä ajaneena rata oli suhteessa heikoimmassa kunnossa kuin myöhemmissä lähdöissä, rata kuivui aina paremmaksi ja paremmaksi.<\/p>\n
Finaalit<\/h3>\n
¼ Finaali<\/h4>\n
Luottavaisin mielin ”yksnelkkufinaaliin”, tilanne oli tavallaan helppo. Lähtöpaikkana kolmosruutu, joten jos en päästä ketään ohi, nousen semifinaaliin. Taktiikkani oli ajaa puhtaasti ja mahdollisimman paljon eteenpäin, yritin kuitenkin välttää ylenpalttista varmistelua, koska silloin kisa menee varmasti pieleen. Rytmin pitää olla rentoa ja vahvaa. Finaali meneekin ihan suunnitelman mukaan ja pysyn koko 20 minuuttisen kolmen sakissa. Piikkipaikan otti Arto Heinonen, joka oli muuten jo urakoinut ennen tätä finaalia kaksi 20 minuuttista. Kakkospaikkaa piti hallussa Markku Honkanen, minä kolmantena. Alhon Tommi hätyytteli kolmospaikkaani neljäntenä. Vajaan 16 minuutin kohdalla Markku joutui keskeyttämään, myöhemmin tiedusteltuani homma katkesi kirjaimellisesti, porsineeseen etukardaaniin. Näin ollen neljäs nousija oli Harri Valli. Petteri Jäntti jäi vain puoli sekuntia nousupaikasta :\/<\/p>\n
Semifinaali oli siis totta, nyt panokset kovenivat. Nyt ehdin huoltaa autoakin, vaihdoin tulpan ja kytkilaakerit, samalla huomasin takasiiven kannakkeiden löystyneen. Muutoin en autooni koskenut, kaikki näytti olevan kohdallaan, Xrayn uudet iskunvaimentimeti toimivat hienosti, toki ylimääräiset savipaakut tuli kopisteltua pois.<\/p>\n
½ Finaali (semi)<\/h4>\n
Semifinaalin lähdin paikasta kymmenen, en asettanut mitään erityisiä toiveita noususta finaaliin ja lähdinkin semiin tunnustelevalla otteella ja samalla taktiikalla kuin aiemmin, varmasti eteenpäin. Lähtö oli surkukoominen, ilmeisesti Siltasen Jaren auto kaatuu ekassa kaarteessa kanttarivirheestä ja kerää kaikki häntäpään autot yhteen kasaan. Arvatkaapa kenen auto selviää viimeisenä matkaan, kun autoni karkaa reunaputken yli radan välialueelle. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kierros joten mitään hätää ei ollut, kärki toki karkasi jo pahimman alta. Varmalla ajolla etenin tuloslistalla ylemmäksi ja ylemmäksi, nousua edisti se, että osalle kuskeista tuli ongelmia. Tässä kohtaa olin seitsemäntenä ja saavutin kuudentena ajaneen Arto Heinosen, hänen edellään Tommi Alho. Artolle tuli ilmeisesti paha kaato ja nostajilla tuntui kestävän avunanto liian kauan. Nousin kuudenneksi, nyt oli tiukka paikka. Arto mesosi nostajista vieressäni ja yritti samalla tavoittaa minut radalla. Alholta palaa autosta tulppa ja putoaa seitsemänneksi. Artolle mesomisesta annettu stop & go rangaistuskaan ei vie Artolta nousua. Itse olin lopulta semin viides. Harrastusurani ensimmäinen M8-luokan SM-finaali oli totta, olin riemuissani! Olen toki ajanut pääfinaaleissa ennenkin, mutta en koskaan ennen M8 luokan SM-kisoissa. Tämä ”apina” onkin selässäni rimpuillut pitkään! Kaudella 2008 olin kolmasti hyvin lähellä, kahdella kerralla meni jotain rikki, juuri ratkaisevalla hetkellä, ja kolmannella homma kirjaimellisesti kaatui kaatoon. Nyt tuo apinaa muistuttava mielikuvitusolio on selästäni ravisteltu ikiajoiksi. Huoh…<\/p>\n
\nKorjaus: 19.5.2012 19:20 | Arton stop&go rangaistus tulikin väärään suuntaan ajosta, ei mesoamisesta kuten tekstissä.<\/em><\/p>\n<\/blockquote>\n
Seuraavat kuvat ottanu Jouko Laine<\/strong><\/em><\/p>\nngg_shortcode_0_placeholder\n
\nJaren auto tekee kuperkeikkaa…<\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\nngg_shortcode_1_placeholder\n
\n…aah, minne väistäisi…<\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\nngg_shortcode_2_placeholder\n
\n…kasan päältä ratareunuksen yli.<\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\nngg_shortcode_3_placeholder\n
\nEkan semin autot parc fermé:ssä<\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\n
Finaali<\/h4>\n
Finaalia varten tarkastin autosta takasiiven kiinnityksen, oli taas nämä puuruuveja muistuttavat ruuvit löystyneet. Tarkastin tulpan, se oli aivan kirkas ja uutta vastaavassa kunnossa, en siis vaihtanut uuteen. Kytkinlaakereilla oli ajoa takana vasta 30 min, joten niistä ei ollut huolta. Suurin muutos mitä tein oli renkaat. Ajoin alkuerät Sweep Battle Star (V2, silver) renkailla, mutta finaaliin vaihdoin Sweep Exagon (V2 Silver) renkaat, rata oli kuivunut joten lisäpito oli tarpeen. Semifinaalitulokseni oikeutti minulle finaaliin lähtöpaikan nro 10. Ei tarvinnut vaihtaa numeroita autosta \ud83d\ude09 Itse finaalin jännittävimmät kohokohdat olivat lähinnä autoni takertuminen takapäästä toiseen autoon ja siitä moottorin sammuminen, sekä finaalin loppupuolella Max Mört haastoi kuudetta sijaani. Tässä kohtaa puristin hieman lisää vauhtia ja sain pidettyä sijoitukseni maaliin asti. Ensimmäinen M8 SM-finaalini tulos oli siis kuudes, mahtavaa. Alkuperäinen tavoitteeni oli sijoittua parempaan puoliskoon, ja toiveikkaampi alkuerissä suoraan semeihin. Tulokseni yllätti itseni, ja varmasti monet muutkin, aamun vaikeudet eivät luvanneet tällaista lopputulosta. Ilman moottorin sammumista olisin ollut kisan viides, toki tämä on puhdasta spekulointia. Kisapäivän paineita lisäsivät myös pienet tukitoimet kisan toimihenkilöille, ja aamun jatkuva kysymystulva. Pidin kuitenkin pääni suhteellisen kylmänä ja koitin olla menemättä kaikkeen mukaan.<\/p>\n
Poutiaisen Pekalle iso kiitos tankkauksista nousifinaaleissa, varmoin ottein homma toimi ja varmisti nousuni kaksi kertaa huolellisella työllä. Simolan Janne ansaitsee myös suuret kiitokset finaalitankkaajanani, miehen tankkaukset toimi mainiosti. Ajoitus onnistui upeasti finaalin loppupuolelle, jolloin sain vetää pari puhdasta 7 minuuttista, ns. jämäminuutit otettiin finaalin alussa "pois". Finaalin epäonnisin mies oli kuitenkin August Poutiainen, kolaritilanteessa katkennut takavantti keskeytti johtopaikalta miehen voittotavoittelut 14 minuutin ajon jälkeen, keskytyksen kohdalla johto oli jo kymmenkunta sekuntia (Lähde: Pekka Poutiainen)<\/em><\/sup>. Turkulaiset käyttivät kotikenttäedun kovasti hyödyksi, jopa viisi autoa finaalissa. Lopuksi tietysti valtavan iso kiitos oman seuran kaikille kisojen järjestelyihin osallistuneille, Raision Pienoisautokerholle Team Louhi<\/strong> ja Team Pausio<\/strong>, sekä ATAK\/UA<\/strong>:n aktiiveille Arto ja Jyrki Lehto<\/strong> ja tietenkin kaikille paikalle tulleille kisaajille. BTW: Jyrkin kannattaisi miettiä sitä uravalintaa uudelleen, oli sen sortin moottoriturpa että…<\/p>\n
Finaaleja häiritsi suunnattoman puuskainen tuuli, välillä lähti lakki päästä ja välillä tuuli riepotteli ilmassa lentäviä autoja. Toisinaan joutui nostamaan sormen kaasulta, kun ei uskaltanut hypätä autolla kovaan tuuleen. Ongelma oli toki sama jokaisella kuskilla. Ensimmäistä kertaa kohtasin kisoissa moisen lisämausteen. Se miten M8-kisat tästä jatkuu on täysi arvoitus, mahtuuhan kalenteriini rata, jota en ole koskaan livenä nähnyt, voipi olla, että siellä pitää käydä treenaamassa… ja GT-8 autollakin pitäisi varmaan vähän ajella \ud83d\ude09<\/p>\n
Ulkokausi korkattu!<\/strong><\/p>\n